15.9.2017

Perhoset tutuiksi






Suomen päivä- ja yöperhoset


( Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen ja Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja, Östermarie 2014, 822 s. )


Elokuun lopun lintumessuilta Viikistä hankin itselleni toisenkin kirjan Suomen siivekkäistä, siinä taitaa olla niitä toista tuhatta, kaikki täällä tavatut ns suurperhoset. Enhän mie perhosia harrasta, joskus olen kuitenkin niistä kuvia ottanut, ja yrittänyt sitten niitä hyllyssäni olevista kirjoista etsiä. Nuo teokset käsittelevät kuitenkin yleensä vain päiväperhosia, ja lajivalikoima on joko liian iso tai liian pieni. Ne on sitäpaitsi tehty erityisesti kerääjille, joten lajit on niissä esitetty kuten ne kuuluisi kokoelmaan laittaa, levitettyinä.


Tässä kirjassa lajiesittelyt on varustettu käytännössä luonnosta, joskus kasvatetuista yksilöistä otetuin valokuvin, niistä siis näkee minkä näköisinä ne luonnossa tavallisimmin vastaan tulevat. Ei yhden kuvan perusteella välttämättä voi lajeja määrittää, mutta kyllä tuosta saa ainakin parempia vihjeitä kuin aiemmista kirjoistani. On tässäkin kirjassa lopussa kokoelmataulut, nekin valokuvia joissa perhoset ovat luonnollisessa koossaan. Lajeja näyttää niissä olevan 1074, joista muutama Suomesta vielä löytymättä.


Kirja on tarkoitettu kai tosiharrastajille, jotka osaavat sijoittaa automaattisesti näkemänsä perhosen taksonomisesti oikeaan lokeroon. Siihen tämmöinen täysmaallikko olisi kaivannut jonkinlaista simppeliä määritysavainta tai -puuta jonka mukaan osaisi sitten suunnistaa vähän nopeammin paksun kirjan oikeille sivuille, voi tietysti olla ettei sellaista olekaan. Henkilökohtaisesti ongelma koskee tuota yöperhospuolta johon miulla ei aiemmin ole ollut kirjallisuutta. Ja puuttuuhan tästä kirjasta vielä paljon Suomessa tavattavia perhosia, ne pienperhoset. Niistä miulle vinkattiin heti kun tämän teoksen hankin. Niitä ei taida kuvissani kuitenkaan kovin paljon olla, pieniä kun ovat. Tässä kirjassa pikkuperhosista on muutaman sivun yhteenveto heimotasolla, kuvina yleisimpiä lajeja. Niistäkin kyllä taisin tuoreeltaan bongata jokusen tutun näköisen...


Kirja on alaotsikkonsa mukaisesti maastokäsikirja, sellaisena sopii miulle joka seuraa perhosia vain luonnossa, sielläkin korkeintaan kameran etsimen tai kiikarin läpi eikä koskaan edes näe unta niiden keräämisestä. Sen toinen vahvuus on lajikokoelma, siinä ei ole turhaa mutta kuitenkin ”kaikki”. Kolmas on lajiesittelyistä saatava tieto joka keskittyy lajin elintapoihin, ihan kunnon maasto-oppaan tavoin. Kaikin tavoin hyvä hankinta.


***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.