Suomen päivä- ja yöperhoset
( Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen ja
Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja,
Östermarie 2014, 822 s. )
Elokuun lopun lintumessuilta Viikistä
hankin itselleni toisenkin kirjan Suomen siivekkäistä, siinä
taitaa olla niitä toista tuhatta, kaikki täällä tavatut ns
suurperhoset. Enhän mie perhosia harrasta, joskus olen kuitenkin
niistä kuvia ottanut, ja yrittänyt sitten niitä hyllyssäni
olevista kirjoista etsiä. Nuo teokset käsittelevät kuitenkin
yleensä vain päiväperhosia, ja lajivalikoima on joko liian iso tai
liian pieni. Ne on sitäpaitsi tehty erityisesti kerääjille, joten
lajit on niissä esitetty kuten ne kuuluisi kokoelmaan laittaa,
levitettyinä.
Tässä kirjassa lajiesittelyt on
varustettu käytännössä luonnosta, joskus kasvatetuista yksilöistä
otetuin valokuvin, niistä siis näkee minkä näköisinä ne
luonnossa tavallisimmin vastaan tulevat. Ei yhden kuvan perusteella
välttämättä voi lajeja määrittää, mutta kyllä tuosta saa
ainakin parempia vihjeitä kuin aiemmista kirjoistani. On tässäkin
kirjassa lopussa kokoelmataulut, nekin valokuvia joissa perhoset ovat
luonnollisessa koossaan. Lajeja näyttää niissä olevan 1074,
joista muutama Suomesta vielä löytymättä.
Kirja on tarkoitettu kai
tosiharrastajille, jotka osaavat sijoittaa automaattisesti näkemänsä
perhosen taksonomisesti oikeaan lokeroon. Siihen tämmöinen
täysmaallikko olisi kaivannut jonkinlaista simppeliä
määritysavainta tai -puuta jonka mukaan osaisi sitten suunnistaa
vähän nopeammin paksun kirjan oikeille sivuille, voi tietysti olla
ettei sellaista olekaan. Henkilökohtaisesti ongelma koskee tuota
yöperhospuolta johon miulla ei aiemmin ole ollut kirjallisuutta. Ja
puuttuuhan tästä kirjasta vielä paljon Suomessa tavattavia
perhosia, ne pienperhoset. Niistä miulle vinkattiin heti kun tämän
teoksen hankin. Niitä ei taida kuvissani kuitenkaan kovin paljon
olla, pieniä kun ovat. Tässä kirjassa pikkuperhosista on muutaman
sivun yhteenveto heimotasolla, kuvina yleisimpiä lajeja. Niistäkin
kyllä taisin tuoreeltaan bongata jokusen tutun näköisen...
Kirja on alaotsikkonsa mukaisesti
maastokäsikirja, sellaisena sopii miulle joka seuraa perhosia vain
luonnossa, sielläkin korkeintaan kameran etsimen tai kiikarin läpi
eikä koskaan edes näe unta niiden keräämisestä. Sen toinen
vahvuus on lajikokoelma, siinä ei ole turhaa mutta kuitenkin
”kaikki”. Kolmas on lajiesittelyistä saatava tieto joka
keskittyy lajin elintapoihin, ihan kunnon maasto-oppaan tavoin.
Kaikin tavoin hyvä hankinta.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.