13.6.2017

Uusi elämä alkaa ja loppuu



( ennen näinä päivinä rengastin kiireellä sinitiaisia )



Päivälleen vuosi sitten seurasin Viikissä Gardenian luona miten harakka tappoi ja söi pesästä lähteneen mustarastaan poikasen. Tänään harakka tuli heti aamusta parvekkeeni kaiteelle syömään alakerran ikkunan suojapellin alla pesivien sinitiaisten yhtä varomatonta poikasta. Harakoilla on pesä naapuritalon pihassa ja lyhyt matka seuraamaan näitä lähipihojen pesimälintujen puuhia, poikaset kaivavat itsekin verta nenästään kerjäämällä ruokaa kolossaan kovaäänisesti. Yhtä lailla vaarassa tuntuu olevan myös naapurin päiväkodin katon kulmassa pesivän västäräkin poikastuotto. Kun tässä on liian rauhatonta, harakat kääntävät katseensa sinne. Vähiin taitavat jäädä tälläkin kertaa noista pesistä itsenäisiksi ehtivät linnunpoikaset.





( pihapedoista pahimpia, tarkkailee saalistaan lehtien suojasta piilossa eikä näin avoimesti )



Eilinen sadepäivä toi myös mieleen miten tuollaiset kelit saivat aina kesäisin pesissä tuhoa aikaan. Emoilla ei riitä aikaa sekä lämmittää poikasiaan että etsiä niille ravintoa ja niinpä parin päivän epäonnekas kylmä kausi tappoi useimpina kesinä monia lähes täysikasvuisiksi ehtineitä poikueita pönttöihin juuri ennen lentoonlähtöikää. Petoja pesille riittää, harakoiden lisäksi pihalla päivystää myös varis, enemmän tuota päiväkodin västäräkkiä, ja aamukierroksen tekee myös orava tyhjentäen kaiken mikä sen eteen sattuu tulemaan, toki etsien enemmän sattumia roskapöntöistä. Sinitiaisten onneksi lähistöllä pesivä räkättirastas näytti saaneen tarpeekseen harakoista ja variksista ja jahtasi ainakin harakat kauemmas pesästä. Sinitiaiset vievät sinne yhä ruokaa joten ainakaan koko pesue ei ole vielä tuhoutunut.



Sadetta luvataan tällekin päivälle joten ei ole pelkoa että maailma täyttyisi tänäkään kesänä liioista linnuista. Jalohaikarat tuntuvat kuitenkin lisääntyvän pesimättäkin. Eilen kovassa sateessa seurasin neljän linnun parvea joka on viettänyt jo jonkin aikaa Laajalahdella. Kolmen nokka oli keltainen, ovat siis esiaikuisia, yhdellä nokka on enimmäkseen mustahko, se on siis täysi-ikäinen. Jalohaikaroita on tälläkin hetkellä monin paikoin Suomessa, yleensä yksittäin mutta myös pareja. Kauaa ei tarvinne odottaa ensimmäistä pesintäyritystä.



***



( tulivat ilmeisesti jäädäkseen )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.