Lintumuisteluita LXIX

( joutsenista ei Kuusamossa ole uutisiksi )

Kaksi vuosikymmentä sitten 13.6.1997 olin Kuusamossa, tullut sinne edellisenä päivänä lyhintä tietä Vantaalta ja vuorokauden loppuessa ehtinyt Penttilänvaaran Särkkäsuolle kuuntelemaan kapustarintojen vihellyksiä.

Perjantai kolmastoista... vaikutti väärältä päivältä yrittää mitään mutta alku ei kuitenkaan luvannut huonoa. Puolilta öin teeret pulisivat ja ennen kello yhtä alkoi riekkojakin näkyä ja kuulua. Niitä oli lopulta todella monta, varmaan viiteentoista tutustuin aamuyön tunteina kuusamolaisia pikkuteitä kierrellessäni.

Kuoliossa lauleli sinirinta, ihan odotetusti. Kiuruakin odotin mutta turhaan. Purnun tietä lähdin vaihteeksi pohjoiseen, riekot olivat yhä hyvin esillä ja niiden lisänä kuukkeli oli mukava havainto, ei vain kelvannut rallinuotteihin. Purnunvaaran hömötiainen kannatti sen sijaan pitää muistissa.

Silmäluomet alkoivat jo painaa joten lähdin Kuusamon suuntaan. Majavavaaran tie ja Oijusluoman tiet olivat kuitenkin pettymys, ehkä väsymys vei havainnot tullessaan. Aamuviideltä jäin Lämsänkylän tien varteen nukkumaan.

Helteisessä säässä ei unta saanut paria tuntia enempää, auto lämpisi liikaa. Hömötiainen oli lepopaikallakin ja sääkset soidintelivat. Rallin alkuun oli vielä aikaa joten katsoin ehtiväni käydä vielä Poussun tien läpi. Sääksiä näkyi sielläkin, nuotteihin asti kelpasi pohjansirkku kylän etelälaidan korpinotkosta.

Kari soitteli kun olin tulossa Keron salmelle. Siellä piti olla kuulemma allihaahka! No, oli kuulemma välillä saarten takana piilossa enkä mie sitä nähnyt, mutta mustalintupari oli kuitenkin paikalla. Heikkisennivalla pysähdyin turhaan odottamaan pikkutylliä. Tankkauksen ja kauppakierroksen jälkeen suunnistin Hotelli Kuusamoon, sillä rallin järjestäytymispalaveri oli siellä jo alkanut.

Klenkoista paikalla oli lisäkseni vain Kari, Viklundin Veli-Pekka tulisi vasta rallin alettua bussilla. Karin auto valittiin kulkuvälineeksi. Naisjoukkueesta tuli meille todella suuri uhka kun olivat viime hetkellä saaneet vahvistuksekseen Ulla-Maija Vainikan, jolla oli runsaasti huippujoukkueiden pohjustusnuotteja tiedossaan.

Meidän joukkueemme aloitti kuitenkin löysästi. Kun VPV oli saatu mukaan, lähdimme yrittämään aloituslajiksi mustaotsalepinkäistä, joka oli ensi kertaa Kuusamossa havaittavissa. Vierelän pellonlaidassa vierähti vartti kunnes lintu yllättäen ilmestyi aivan avoimesti näkyviin. Siitä se alkoi. Etenimme Tolpanniemen suuntaan ja onnistuimme näkemään yksinäisen lapasotkan. Uimarannalta etsimme turhaan pikkutylliä mutta uivelo ja varsinkin jouhisorsa korvasivat sen mainiosti.

Kuusamojärvellä ui runsaasti kuikkia ja härkälintuja, hotellinrannasta löytyi tylli. Lentokentän tien varresta irtosi kivitasku kerrankin helposti, alku ainakin näytti hyvältä...

***

( aloituslaji oli siis tämännäköinen )