Lintumuisteluita LXXI

( ehti lentää jo pois )

… Parin vuorokauden valvomisen jälkeen olisi uni kyllä maistunut, mutta oli vain kiivettävä jo aamusta Valtavaaralle, jotta sinipyrstöt kuuluisivat. Nyt meninkin suoraan paljon edemmäs Rukan suuntaan vievää polkua. Tuuli oli yön aikana yltynyt ja sateen uhka oli ilmeinen. Vaikka tuuli vei äänet aika tarkkaan, kuulin toisen koiraista laulavan polun itäpuolen kuusikossa.

Purkutilaisuudessa Klenkkojen edustus oli yksin vastuullani. Rannikoilla oli ristiäiset Oulussa ja Veli-Pekkakin oli lähtenyt samalla kyydillä takaisin. Purkutilaisuudessa kävi ilmi että piipparissa ilmoitetut rarit oli käyty lähes täydellisesti poimimassa talteen mutta lajimäärät eivät kärjellä kaikesta huolimatta nousseet edellistä ennätystä korkeammalle, piipparihan oli käytössä rallissa ensi kertaa. Toki hyviä yksittäishavaintoja oli tehty, muun muassa pulmussirri Ahvenlahdella ja pikkusirri kaatopaikalla. Keisarikotkakin oli lentänyt juuri itäpuolen hakkuilla missä me turhaan kiertelimme petolintuja odottamassa. Hiiripöllöstäkin julkistettiin yrittämisen arvoinen havainto Meskusvaaran hakkuuaukolta. Suurin helpotus oli huomata että naisjoukkue jäi vielä selvästi taaksemme, mutta sadanviiden lajin tulos vaati siis meiltäkin uuden ennätyksen tekemistä. Rallin keskikasti oli hyvin tasainen joten tuloksemme riitti noin viidenteentoista sijaan. Laji tai pari lisää olisi kohentanut sijoitusta monella pykälällä.

Purun jälkeen lähdin Meskusvaaran hakkuulle, turhaan, sää oli liian tuulinen ja ajoittain sateinen. Suuntasin kohti Oulua iltakahden jälkeen. Syötteellä piti käydä yrittämässä sepelrastasta. Tuuli oli kova eikä ääniä kuullut lainkaan, lintuja oli tosi vähän ja käynti tuntui aivan vesiperältä. Juuri pois lähtiessä tuulen mukana singahti idästä etsimäni rastas aivan ylitseni ja hävisi kauas länsirinteen puolelle.

Oulusta oli miulla Karin vihje rantakurvin pesinnästä. Vähän hakemalla osuin suoraan kohdalle. Pysäyttäessäni auton lähtikin tien vierestä pikkutiira pesältään ja toinen säkätti yläpuolella, muutaman metrin päässä juoksenteli kurvi aivan pesältään lähteneen näköisenä. Kiireesti siis taas auto käyntiin ja pois häiritsemästä, edes ulos ei tarvinnut nousta.Tarkka oli Karin nuotti, kuten aina.

Ahneus kasvoi ja suunnistin Limingan Virkkulaan. Pilvistä oli yhä ja tuuli erittäin kovaa mutta ojan takaa pajukosta sain kultasirkun laulun erottumaan korviini. Viereisellä niityllä touhusi viitisen mustapyrstökuiria. Menestys ajoi vielä yrittämään Lumijoen Sannanlahteen siellä koko kevään paikalla olleita ruostesorsia mutta yli kuuden boforin tuuli heilutteli tornia niin ettei yrityksestä tullut mitään. Kello oli jo lähellä iltakymmentä joten jäin yötä viettämään. 

( sunnuntaina 15.6.1997 )

***