Neljä vuosikymmentä sitten XII

( kyllä tuota kahlatessa tulee herkästi mieleen urheilusuoritus ennen kuin lintulaskenta )




Neljä vuosikymmentä sitten oli Helsingissä taas edessä asunnon vaihto. Senhetkisen kämppäni vuokraemäntä oli sairastunut ja laittanut miulle vuokraamansa yksiön myyntiin eikä miulla tietenkään ollut vielä rahaa sitä ostaa, sen verran vähän oli vielä säästöjä. Asunnonetsinnän lomassa ehdin käydä Salossakin, kun oli sovittu että lintuvesilaskentoja pitäisi jatkaa.



14.5. tulin Saloon junalla, sen ikkunasta huomasin Inkoossa tuulihaukan. Perillä satoi vettä, lämpöä oli 12 astetta. Halikonlahdella kävin kuitenkin iltapäivällä ja sadetta vanhan polttokaatopaikan kärjen työmaakopin suojassa pitäessäni ohitseni lensi mustatiira altailta Viurilanlahdelle. Nuolihaukkoja oli pari ja niiden käytös viittasi siihen että Vuohensaari voisi viehättää pesän paikkana. Pikkulokkeja pyöri neljä Joensuun rantapeltojen yllä, suokukkoja oli kolmatta sataa altailla ja samoilla pelloilla. Mustavariksia viivytteli tänä keväänä todella pitkään, nytkin niitä oli lahdella 14 esiaikuista yksilöä kahtena porukkana. Käkiä kukkui rantametsissä kolme, hysyistä sirittäjät ja hernekertut olivat äänessä. Mököistenmäkeen tultuani nappasin vielä vanhan kodin ikkunasta neljänkymmenen muuttavan punakuirin parven silmiini, sellaista ikkunapinnaa miulla ei ennen Mököistenmäestä ollutkaan.



Viidentenätoista päivänä oli sitten vuorossa Omenajärven vesi- ja rantalintulaskenta toista kertaa sinä keväänä. Rannikon Kari ja Karhumäen Juhani ovat käsialasta päätellen lintuja vihkooni kirjanneet joten se oli laskentajoukkueemme. Samaan tapaan järveä kiersimme kuin pari viikkoa aiemminkin, etelärannasta länteen ja sieltä pohjoiseen ja lopuksi itärantaa takaisin alkuun. Vaikka kierros kesti aamukuudesta puoli kolmeen iltapäivällä, Kari on vihkoon todennut että laskennassa oli läpijuoksun makua. No, matka oli aika pitkä ja lintuja paljon, kovin kauaa kerrallaan ei paikoillaan voinut viipyä.



Heinätaveja näkyi alusta alkaen lupaavan monta, tukkasotkat ja nokikanat olivat edelleen valtalajeina. Suopöllö löytyi luhdalta, ilmeisesti muutolla olija vielä. Samoin kapustarinta lensi järven yli mutta etelään. Satakieliä kuului heti kaksi koirasta, pikkulokkeja lenteli järven yllä muutamia.



Peltolan luona yli lensi hiirihaukka ja lounaiskulman luhdalta nousi lentoon jänkäkurppa, noin kolmenkymmenen sentin päästä saappaasta. Liroja soidinteli, suokukkoja viipyili luhdalla, taivaanvuohet mäkättivät yllä ja kurjet piilottelivat luhdan reunapuuston seassa. Selältäkin laskettiin lintuja, puna- ja tukkasotkat sekä telkät olivat avoveden runsaimpia lajeja. Mustakurkku-uikkuparikin löytyi, samoin kalatiirapari ja jouhisorsa. Heinätaveja tuli lisää tasaisesti eri puolilta järveä, taveja eniten vasta itärannan paluuosuudella.



Kaikkiaan tämän laskennan runsaimmat vesilinnut olivat sotkat, tukkasotkia oli 225 ja punasotkia 123. Heinätaveja löytyi 18. Tukkakoskelo kierteli aamulla järvellä.



Paluumatkan yhteydessä kävimme Rauramäen laella, kangaskiuru lauloi siellä. Kruusilassa vierailtiin lehtopöllön pöntöllä, missä emolla oli neljä poikasta, mukana ollutta haavia ei ehditty käyttää kun emo lähti heti pöntöstä. Pari helmipöllön pönttöä tarkistettiin myös samoilta tienoilta, toisessa oli emon alla yksi muna, ilmeisesti pesintä oli epäonnistunut kun ensikäynnillä munia oli ollut vielä kaksi. Toisessa pöntössä emolla oli kuusi poikasta, joten yksilölliset erot taisivat nyt ratkaista.



Kuudentenatoista päivänä palasin takaisin Helsinkiin ja seitsemäntenätoista päivänä olin jo ehtinyt hankkia uuden kämpän, sillä kertaa Katajanokalta. Kun kevätlomaa oli yhä jäljellä, palasin seuraavana päivänä takaisin Saloon jatkamaan ensin lintulaskentoja ja sitten veneretkelle lounaissaaristoon Lähteenojan Jarin kipparoiman joukkueen jäsenenä.



***

( toinen retken helmipöllöistä rengastettavana, Jussi merkkaa )