( Jussi kiikaroi veneestä luhdalle )
Omenajärvellä laskimme vesi- ja rantalintuja vuotta aiemmin 1976 ihan vastaavana päivänä eli 16.5. Karhumäen Jussin kanssa. Vene oli tuolloin käytössä ja laskenta alkoi järven koilliskulman venepaikalta aamukahdeksalta. Vuotta myöhempään jalan kiertoon verrattuna venelaskenta oli ripeämpi, olimme valmiita jo puoli kahden aikaan.
Sorsalintujen, uikkujen ja nokikanojen yhteinen yksilömäärä laskennassa nousi 730 lintuun. Niistä tukkasotkia oli 335 ja punasotkia 163, tuo kevät oli niiden kannalta erinomainen. Nokikanoja laskimme 62, heinäsorsia 39, taveja 37 ja haapanoita 31. Harvalukuisemmasta päästä lapasorsia oli viisi, mustakurkku-uikkuja kuusi ja heinätaveja kymmenen.
Muitakin lintuja järveä kiertäessä huomattiin. Varpushaukka kyttäsi saalista heti laskentaa aloittaessamme lähistöllä, lähti sitten sitä etsimään idästä. Kalasääskiä kävi ruokaa etsimässä viisi koirasta, parin niistä huomattiin suunnistavan kalan kanssa jo tunnetuille pesille. Kurki ruokaili rauhallisesti lounaisnurkan luhdalla. Töyhtöhyyppiä ja taivaanvuohia lenteli rantojen yllä mutta venelaskenta ei anna niiden kannasta juuri mitään tietoa. Kuoveja soidinteli lähipeltojen yllä kolme koirasta, metsäviklopari soidinteli järven koillisnurkassa. Liroista huomattiin seitsemän muuttajan lisäksi kaksi koirasta ja pariskunta jotka tulkittiin mahdollisiksi pesijöiksi. Runsain kahlaaja oli suokukko joita lenteli järven rannoilla kaksisataaviisikymmentä.
Viimeisen laskennan suunnittelimme tekevämme parin viikon kuluttua kahtena ryhmänä, toinen kiertäisi veneellä ja toinen rantoja pitkin. Lisäväkeä pitäisi kai saada mukaan. Tämän laskennan päätteeksi palasin takaisin Helsinkiin töihin ja rautatieasemalta kotiin kävellessäni lauloi Kaisaniemessä sen kevään ensimmäinen satakieli.
***
( sääksillä on aina kavereita )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.