( pajulinnulla on kiire )
Vuonna 1967 vastaavana viikonloppuna 13.5. lauantain retki suuntautui ensin Halikonlahdelle ja sen jälkeen kävin vielä Sirkkulassa vanhoilla kotikulmilla. Sää oli kuten nytkin viikonloppuna, viitisentoista astetta lämmintä, lounaistuulta ja vaihtelevaa pilvisyyttä.
Halikonlahden pääskyjen joukosta huomasin sen kevään ensimmäisen tervapääskyn. Altailla oli lisäksi neljän jouhisorsan parvi ja liro. Retki Sirkkulaan oli vaihteeksi hyvä. Peltosirkku lauloi vanhan naapurin pellon laidassa, pajulintuja joka puolella metsiä ja pensastaskuja oli puolisen tusinaa teiden varsilla, kaikki tuolle keväälle uusia lajeja. Käenpiika piipitteli Toravuorella, liikkuen samalla itään päin. Ehkä se ei ollut vielä vakiintunut reviirille.
Äitienpäivänä 14.5.1967 retkeilin saman kaavan mukaan kun se tuntui toimivan. Sää oli pilvistynyt ja lämpötila pudonnut seitsemän asteeseen, iltasella kuitenkin päästiin jo kymmeneen. Tuuli oli etelässä mutta ei sentään satanut.
Mustavaris löytyi kaatopaikan tienoilta, kirjosieppo lauloi Vuohensaarentien koivikossa. Ruokokerttunen oli tullut laulamaan Halikonjokisuun ruoikkoon, molemmat viimemainitut lajit olivat kevään ensihavaintoja, kuten käkikin, joka kukkui jossakin Halikonlahden reunametsissä.
Ei Sirkkulan kierroskaan turha ollut, metsäkirvisen huomasin nyt vasta ensi kerran tuona keväänä Pettilän haassa, pensaskerttu oli vanhan radan varressa pajupensaissa, tämäkin keväälle uusi.
Kaikkiaan tuo kevät taisi olla edellä tämänvuotista, noista viikonloppuna näkemistäni oli ainakin kuusi lajia sellaisia joita en ole vielä tänä keväänä havainnut, kaikesta viiden vuosikymmenen aikana keräämästäni rutiinista huolimatta.
***
( ruokokerttusta en ole vielä tänä vuonna tainnut huomata )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.