Viisi vuosikymmentä sitten IX

Viisi vuosikymmentä sitten 13.4.1967, torstaina, ehdin taas lintuja etsimään ensin Sirkkulan reitiltä, sitten Vuohensaarentien varrelta. Kevät oli edennyt kovasti kuun alusta jolloin viimeksi ehdin linturetkelle. Lämmintä oli muutama aste, tuuli heikkoa ja taivas paksussa pilvessä.

Uusia lajeja keväälle löytyi paljon. Sirkkulan koulun luona muutti yli yhdeksän laulujoutsenen parvi, siihen aikaan hyvä havainto. Kotikulmilla urheilukentän yli muutti viiden kurjen parvi, nekin kevään ensimmäisiä. Halikonlahdelle oli heinäsorsien ja tavien seuraan tullut puna- ja tukkasotkia sekä telkkiä, rantaniityillä kierteli kaksi kuovia. Tuon vuoden lajit nousivat noiden myötä viiteenkymmeneenkahteen ja päivän lajimääräksi saatiin 33 eli taas uusi kärkilukema.

Lauantaista 15.4.1967 on tietoja seuraavan kerran. Samoilla reiteillä kävin taas, lisänä kierros vanhojen kotikulmien kautta Pettilän tietä, ja retkeilyä oli aamuyhdeksän ja illan puoli kahdeksan välillä runsaasti. Täyspilvistä oli, tuuli etelästä kohtalaista kunnes illalla alkoi tyyntyä, lämpö tukevasti plussalla.

Västäräkit olivat ilmaantuneet joka puolelle, yhdeksän näin päivän mittaan. Kolmisen punakylkirastasta ja laulurastas olivat myös keväälle uusia. Iltasella Ilmusmäellä huhuili myös huuhkaja, se oli sen vuoden ensimmäinen havainto lajista. Tuulihaukka löytyi vanhan radan varresta, kuoveja näkyi joka puolella yksittäisiä muuttajia. Varsinaista muutontarkkailua en noina alkuvuosina harrastanut ollenkaan, välineeni eivät sopineet sellaiseen. Halikonlahden vesilintujen joukossa ei ollut mitään uutta, maaseudulla räkätit olivat saapuneet lapsuudesta tutuille pesimäpaikoilleen eteläpuolen pellonreunametsiin. Peipot lauloivat samoissa maisemissa. Päivän lajimäärä nousi 38 merkintään ja vuosilista 56 lajiin.

16.4.1967 oli edelleen pilvinen, etelätuulinen ja lämmin päivä, tosin pilvipeitteessä oli hieman rakoilun oireita. Tein samat kierrokset kuin edellisenäkin päivänä ja lintutilanne näytti olevan ennallaan.

Huuhkaja kuului jälleen Ilmusmäellä, närhi saman metsän toisessa päässä. Käpytikat rummuttelivat kilpaa Toravuoren takana ja yksi oli Vuohensaaressakin. Vuohensaarentien varteen olivat tulleet miulle kevään ensimmäiset niittykirviset ja Halikonjokisuulla havaitsin nyt ensimmäisen määrittämäni pajusirkun. Vuosilista kasvoi 58 lajiin. Kaukana oltiin kuitenkin vielä tuon vuoden puolivälistä. Retkeily tähän mennessä oli ollut perinteistä vanhojen paikkojen kiertelyä ja aika vähäistäkin. Tästä eteenpäin keskityin käymään paremmin Halikonlahdella ja muilla hyvillä lintupaikoilla ja kun retkeilyaktiivisuuskin kasvoi, syyspuoli oli sen verran tuottoisa että vuotuinen lajimääräni nousi lopulta ensi kerran sataanviiteenkymmeneen, siihen asti se oli joka vuosi pysynyt sadan tuntumassa ja jos olisin jatkanut perinteiseen tapaan, olisin hyvinkin jo ollut puolessa välissä.

***