Lintumuisteluita L

( varjon ja auringonpaisteen raja tekee tälle yksilölle hauskat siivenkärkikuviot )

Vuonna 1984 olimme exän kanssa velkaorjuudessa Martinlaaksossa. Kun aika kului ylitöissä eikä ajokorttia saati autoa ollut, retkeily oli hyvin paikallista ja vielä niukkaakin verrattuna tähän nykyiseen tai vaikka tuota edeltäneeseenkin. Ei harrastukseen taukoa tullut noinakaan vuosina. Ulos teki mieli kun aikataulu salli, jalan tai fillarilla, välillä julkisillakin kuten vaikkapa 12.4.1984 kun kävin Espoon Suomenojalla ihan vain paikkaan ensi kertaa tutustumassa. Retki oli onnistunut, havaitsin sillä elämäni ensimmäisen harmaasorsan. Koiras viihtyi hissukseen osmankäämikössä altaan pohjoispäässä. Muutenkin tuo allas muistutti kovin Halikonlahden vedenpuhdistusaltaita, joten paikasta tuli aikaa myöten eräs vakioretkikohteeni pääkaupunkiseudulla. Kun kameraa kanniskelin, sieltä oli aika helppo saada kuvia vesilinnuista tarvitsematta kehitellä mitään erityisiä projektijärjestelyjä.

Tavallisempi retkikohde tuohon aikaan oli kuitenkin Espoon ja Helsingin rajamailla oleva Iso-Huopalahti, sillä sinne pääsi Martinlaaksosta helponlaisesti polkupyörällä. Laajalahti taas oli moottoritien takana joten sinne en pyörällä alkuvuosina viitsinyt yrittää lainkaan. Paikka kuului jo ennestään retkikohteisiini, sillä exäni asui seurusteluaikoinamme läheisessä Vallikalliossa.

14.4.1984 kävin päivällä pyöräillen lähes viiden tunnin kierroksen Iso-Huopalahdella. Kevättä oli, kaksitoista astetta lämmintä, navakka tai jopa kova lounaistuuli, minkä kyllä hyvin pyörällä huomasi menomatkalla, ja taivaalla vain vähän poutapilviä. Lahdelle tullessa huomasi että se oli puoliksi avoin, ja vanhaa jätetunturia kahta puolta reunustavat ojat olivat kokonaan sulat. Tunturin laelta taas huomasi että Tarvontien toisella puolella sulaa vettä oli vielä enemmän. Sadan heinäsorsan joukossa oli telkkiä ja tukkasotkia, kahdeksan haapanan parvi muutti Vermon yli koilliseen. Muuttoa en juuri seurannut, mutta yli meni koko ajan lintuja, pari varpushaukkaa, pari tuulihaukkaa, kolme kurkiporukkaa, kahdeksan kuovia, kaksi metsävikloa ja satoja naurulokkeja joukossaan kymmeniä kalalokkeja. Pikkutyllikin kuului pariin kertaan taivaalta.

Kiuruja tunturilla oli puolentoistasataa, västäräkkejä kahdeksankymmentä, parikymmentä niittykirvistä ja samankokoinen parvi lapinsirkkuja. Rastaita oli ollut muutolla jo aamulla Vantaalla, yömuutolta pudonneita laulurastaita näkyi kymmenkunta jätetunturin puskissa. Peippoja oli runsaasti paikallisina eri puolilla reittiä, Iso-Huopalahden rantakasvustoissa liikehti satakunta pajusirkkua.

Seuraavana päivänä uusin retken, yli neljä tuntia siihen nytkin meni. Ihan eilisen veroinen sää ei nyt ollut, lämpöä kahdeksan astetta, tuuli yltynyt kovaksi, aamupuoli pilvinen, vasta illalla kirkkaampaa. Tuulihaukan olin ehtinyt nähdä jo kotini ikkunasta aamulla, palokärki lensi tien yli Vapaalassa ja Vermossa lauleli rautiainen. Eilisen kaltaista rastaiden aamumuuttoa ei nyt ollut.

Muutto oli muutenkin eilistä heikompaa. Yöllä oli kuitenkin saapunut lahdelle kymmeniä taveja, parikymmentä haapanaa, harmaahaikara, taivaanvuohia kymmenkunta, rantasipikin oli jo ehtinyt Vermolta tulevan ojan varteen. Heinäsorsienkin määrä oli kaksinkertaistunut. Lähes kaikki pikkulinnut olivat vähentyneet eilisestä, vain pajusirkkuja oli nyt puolitoistasataa. Lapinsirkkuja oli kuitenkin edelleen tunturin huipulla viitisentoista.

Pari hiirihaukkaa oli muuttanut Iso-Huopalahdella ja lähes kotiin tullessa näin ylimuuttavan kalasääsken. Teimme sitten Annen kanssa vielä iltakävelykierroksen kotikulmilla. Rautiainen ja punarintoja lauleli Martinlaaksonkin ympäristössä, varpushaukkakin näyttäytyi. Leskenlehtiä kukki joka puolella, perhosia ja muita itikoita näkyi jo runsaasti tuulensuojaisissa paikoissa. Kevät oli päässyt kunnolla alkamaan.

***

( tämä kuva on syksyltä kuten kaikki varmaan huomaavat, lintu on nuori...)