Lintumuisteluita XLVI

11.4.1974 tulin päivällä Turusta Saloon viikonlopun viettoon. Vaikka lämpöä oli kolme astetta, ei sää kovin houkutteleva ollut, räntää satoi koillistuulen tuomana, taivas oli paksussa pilvessä ja näkyvyyttä aika huonosti. Bussin ikkunasta olin jo nähnyt tienvarressa lepäileviä uuttukyyhkyjä, kiuruja ja räkättejä.

Halikonlahdella käväisin tunnin kierroksen Karhumäen veljesten Jussin ja Heikin mukana, olisi kyllä kannattanut retkeillä huolellisemminkin mutta mistäs sen arvasi, maassa kun oli kymmenkunta senttiä uutta räntää, tosin vedenpuhdistusaltaat jo enimmäkseen auki sulaneet, jäätä oli vielä vähän uloimmassa altaassa. Kahdeksankymmenen heinäsorsan joukossa oli yksi lähes täysalbiinokin, vain siipipeilit tavanomaisen väriset. Oli siellä kolmekymmentä taviakin, seitsemänkymmentä nokikanaa ja lapasorsapari.

Töyhtöhyyppiä värjötteli lahdella kolmekymmentä, pakomuuttoa ei ollut. Kaksi meriharakkaa oli pysähtynyt altaille odottamaan rauhattomina mahdollisuutta jatkaa matkaansa. Taivaanvuohia altaiden penkoilla oli neljä, kuovikin kävi altailla ja lähti lounaaseen, Karhumäet olivat Muurlassa nähneet jo seitsemän sirppinokan parven.

Kiuruja oli sade kerännyt pelloille kolmesataa, kottaraisia saman verran. Pajusirkkuja oli altailla kolmekymmentä ja pari pulmustakin kierteli altaiden yllä. Ylivoimaisesti oudoin havainto oli Lähteenojan Jarin huomaama kahdeksankymmenen lapinsirkun keskittymä silloisen polttokaatopaikan sulana pitämällä pälvellä. Sellaista ei sen koommin ole täällä etelässä vastaan tullut. Ei se kuitenkaan täysin ainutlaatuinen ollut, Karhumäen Jussi oli retkemme jälkeen matkallaan Muurlaan huomannut Kiskontien varressa myös 35 lapinsirkun parven, takatalvi oli pudottanut niitä siis muutolta enemmänkin.

***