Neljä vuosikymmentä sitten IX

9.4.1977 seisoin Sällylän Sepen ja Laihon Ilkan kanssa kuusi tuntia Salon torilla myymässä linnunpönttöjä paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnan rahoittamiseksi. Toripulujen ja naakkojen katselun jälkeen kävin lyhyen kierroksen Halikonlahdella yhdessä Sundellin Juhanin kanssa. Muistivihkooni olen kirjannut sieltä vain muutaman petolinnun, hiirihaukan matkalla lounaaseen, kaartelevan varpushaukan ja kaksi paikallista tuulihaukkaa. Illalla urheilukentällä Mököistenmäen vieressä lenteli kahdensadan pulmusen parvi, Rannikon Kari oli nähnyt niitä kuusikymmentä aamulla Halikonlahdellakin.

Kymmenentenä päivänä tein seitsemän tunnin kierroksen Halikonlahdella ja kartanoiden puistoissa ihan Vaisakon lehtoon asti. Lähtiessäni kierrokselle lauloi Mököistenmäessä punarinta. Halikonlahdella oli taas petolintu, nyt kanahaukka etsimässä saalista, altaiden pari tavia olisivat kai sellaisiksi kelvanneet. Västäräkki oli myös tullut altaille ja lapinharakka päivysti jälleen saaliin toivossa.

Joensuun puistosta olen merkinnyt muistiin vain kaksi tikliä. Vuorentaan kartanon luona kaarteli hiirihaukka, joka lähti jälleen lounaaseen, olisiko ollut sama kuin eilen. Halikon Iilikenmäestä pölähti lentoon lehtokurppa.

Yhdentenätoista päivänäkin ehdin tehdä samoilla tienoilla seitsemän tunnin lenkin, taisi olla pääsiäisviikonloppu. Sää oli kylmä ja kolea, päivä oli vaisu mutta lintuharrastajia oli liikkeellä runsaasti. Oli Rannikon Kari, Sällylän Sepe, Lähteenojan Jari, Virtasen Kimmo, Piiparisen Seppo, Sundellin Juhani ja Lehtolan Tapani sekä vielä joku turkulainen pinnaporukka matkalla Hankoon tai sieltä takaisin.

Tulomatkalla puhkui soidintaan Asemapuiston tuntumassa turkinkyyhky, jäin mielessäni odottelemaan että paikalta löytyisi myöhemmin keväällä pesä. Yksi tavikoiras oli edelleen altailla. Tuskin kanahaukka oli sen kaveria syönyt vaikka mekastikin kovin pesintään viittaavasti Joensuun puiston perällä. Kaksi isokoskeloa kävi kääntymässä altaiden yllä, tuulihaukkapari oli paikalla edelleen. Merilokkeja oli kerääntynyt lahdelle yksitoista. Niittykirvisiä oli altaiden niityillä jo viisitoista, västäräkkejä viisi ja Salonjokisuulla edelleen eilinen lapinharakka. Pajusirkkuja oli ruoikossa parikymmentä ja pulmusiakin pellolla taas päivän tauon jälkeen kolmekymmentä.

Salonjoen takana huuteli palokärki, Vuohensaarentien varressa taas tavoitteli omaa lauluaan kivitasku. Joensuun puistossa oli muitakin laulajia kuin kanahaukka, pari puukiipijää, viitisen punarintaa ja rautiainen. Kivitasku ja rautiainen taisivat olla sen kevään ensimmäiset, ainakin miulle.

***