Lintumuisteluita LV

( staijailua 70-luvun alusta )

25.4.1976 oli sen kevään valtakunnallinen yhteismuutontarkkailupäivä. Sellaisia oli järjestetty huhtikuun viimeisenä viikonloppuna tietääkseni 1960-luvun puolelta lähtien. Se oli harrastelijavetoinen periaatteessa valtakunnallinen kevättempaus, joka kuitenkin jo noihin aikoihin taisi olla hiipumassa koska niitä ei organisoitu kunnolla, erityisesti niiden tulokset jäivät joitakin alueellisia tai paikallisia yhteenvetoja paitsi kokoamatta ja julkaisematta. Nythän tapahtuma on herännyt uudestaan henkiin ns tornien taistona, joka BirdLifen kunnolla organisoimana kokoaa toukokuun ensimmäisenä lauantaina kaikki maan lintutornit täyteen väkeä keräämään kahdeksan tunnin aikana tornista nähtävää lajilistaa.

Tuohon aikaan ei kilpailtu pitkällä lajilistalla vaan seurattiin muuttoa kirjaten kaikki yksilöt muistiin ja tietysti kaikki mahdollinen tieto havainnoista ja olosuhteista mikä suinkin talteen ehdittiin kirjata. Toiveena oli tietysti se tieteen teko, mutta ennen tietokoneaikaa projekti kaatui sen käsittelyn mahdottomuuteen. Joku oikea tutkimussuunnitelma olisi ollut korvaamattomaksi avuksi, samoin joku sitoutunut tutkija, kumpaakaan ei ollut.

Moni harrastaja silti suuntasi kulkunsa hyvälle muutontarkkailupaikalle jo ennen auringonnousua, jotta havainnoinnin voisi alkaa aamuviideltä, havaintoaika oli sentään yhteisesti sovittu silloin alkavaksi ja kymmenen tuntia piti paikalla oleman. Tuona keväänä sää ei suosinut, kuten ei yleensä muulloinkaan. Nollakelissä alettiin ja iltapäivällä lämpö nousi neljään asteeseen Salossa. Mie ja Sällylän Sepe menimme Katinkallion huipulle muuttoa seuramaan. Tuuli oli pohjoisessa, luntakin tuli heikosti aamulla, näkyvyys sen ja sumun takia oli aluksi heikko mutta parani joskus ennen puoltapäivää.

Muutto oli tietysti hyvin vaatimatonta. Aina aamun aluksi joku toiveikas pikkulintu lähtee liikkeelle, nytkin jokunen västäräkki, peippo ja rastas. Vartti kerrallaan havaintoja kirjaten kävi pian selville ettei tänään muuta juuri mitään. Sepe keskittyi lähinnä nuotion poltteluun, mie selailin tyhjää taivasta. Kyllästyimme tyhjyyteen kahdentoista aikaan ja lähdimme katsomaan lintuja Halikonlahdelle. Siihen mennessä olimme nähneet 627 muuttolintua, niistä runsain oli räkättirastas jotka alkoivat liikkeensä vasta puoli kahdeksalta ja joita kertyi 294 lintua ilman mitään isompia parvia. Punakylkirastaita laskimme 83, kolmanneksi runsain oli peippo vaivaisella 47 yksilön summalla. Muuttolajien määrä jäi kahteenkymmeneenkuuteen. Ainoa ehkä mainittava laji oli metsäviklo, kahden muuttajan lisäksi tienoolla oli yksi paikallinen. Paikallisina oli lisäksi kaksi palokärkeä, teeriä soidintelemassa jossakin lähistöllä ja harmaapäätikka. Kun olimme jo lähteneet mäeltä, yli lensivät päivän ainoat neljä kurkea.

Halikonlahdella oli lisää metsävikloja, yksi muuttaja ja neljä paikallista, kolmetoista selkälokkia ja tuulihaukka, päivän ainoa petolintu. Vesilintuja oli enemmän, parisataa heinäsorsaa runsaimpana lajina, 60 punasotkaa ja 80 nokikanaa. Pikkutylli oli tullut Vuohensaarentien varteen.

Yhteenvetona päivästä olen kirjannut vihkooni että se oli vaivaan nähden erittäin köyhä. Retkellä olin sentään yksitoista tuntia.

***

( vähän oli spinareitakin )