Lintumuisteluita LIII

Vuonna 1975 huhtikuun jälkipuoli alkoi kauniin korkeapainesään vallitessa. 18.4. olin illalla tullut Turusta Saloon ja käväissyt pikaisesti katsomassa lintutilanteen Halikonlahdella. Seuraavana aamuna lähdinkin sitten kukonlaulun aikaan Karhumäen veljesten seuraksi yhdeksän tunnin metsäkierrokselle Salon ja Kiskon rajamaille. Aamulla oli sentään yhden asteen verran plussaa, tyyntä ja pilvetöntä, siis kaunis päivä taas luvassa.

Menomatkalla Perniön Ylikulmalla soidinteli pellolla jo kuusi teerikukkoa. Ensimmäisellä retkikohteella Haikassuolla niitä soidinteli lisää ja metsistä löytyi vielä kaksi teerikukkoa sekä yksi -kana. Metsojakin oli, kolme ukkoa ja yksi koppelo yhdytettiin metsäkävelyllä, pyitä vain yksi, olisikohan maailmanloppu tuloillaan. Rautiainen lauloi heti aamusta ja yli muutti kaksi lisää. Päivän ainoaksi jäänyt käpylintukin oli laulutuulella, samoin kaksi kangaskiurua hakkuuaukon eri puolilla. Närhet pitivät kovaa metakkaa ja niitä taisi olla tosi paljon, ehkä viisitoista tämän metsäkierroksen varrella. Erääseen korpinotkoon oli jo saapunut metsäviklo. Muuttoa oli aika vähän, yli meni vähän rastaita, pikkuisen peippoja, kiuruja, muutama västäräkki, pari niittykirvistä ja yksi urpiainen.

Saavuimme sitten Kiskon Hyypiänmäelle. Matkalla oli tien varressa yksi uusi pyy, Kirkkojärvellä pari silkkiuikkua ja kuovi pellolla. Mäellä oli koko joukko rastaita, punarinnat ja rautiainen lauloivat kuten myös hippiäinen, ja töyhtötiaispari oli jo pidemmälläkin pesinnässään, poikaset kai kohta valmiita lähtöön. Mäen kolmiomittaustornissa seurasimme lintuliikettä vajaan kolmen tunnin ajan. Pedot tuntuivat kisailevan reviireillään, määritetyt olivat hiirihaukkoja, muuttoa ei ollut. Metsäviklo soidinteli täälläkin, samoin lauloi kaksi tiltalttia, ne ehkä vielä muutolla. Uuttukyyhkypari oli paikalla, samoin käpytikka.

Lopuksi kävimme vielä Raadesuolla Kiskossa, se oli sopivasti paluutien varressa. Jussi oli tänne rakentanut kanahaukalle uuden tekopesän ja nyt se näytti kelvanneen. Se oli runsaasti koristeltu tuorein männynhavuin ja vierestä lähti meitä pakoon äänetön naaras, itse pesä oli vielä muuten tyhjä. Suon pohjoispäässä näkyi hiippailevan kurki arvoituksellisen näköisenä. Ihan vahingossa huomasimme edessämme pesäkeon alun, lähdimme siitä nopeasti pois, toivottavasti emme häirinneet niitä sen enempää. Eivät ne kuitenkaan ääntä pitäneet eivätkä ilmassa näkyneet.

***