Juuri pääsin kertomasta miten totuin
pyöräilemään Martinlaaksosta Iso-Huopalahdelle merenrantaan
päästäkseni. Ensi kerran kävin paikalla kuitenkin jo 17.4.1976
eli vasta kuukauden Helsingissä asuttuani. Retki oli neljän tunnin
kävely Hakaniemestä kaupungin läpi Munkkiniemeen ja sieltä Pikku-
ja Iso-Huopalahdelle. Sää ei suosinut, taivas oli paksussa
pilvessä, tuuli lounaasta kovaa ja tihkuilikin välillä. Vaikka
lämpö iltapuolella nousi seitsemään asteeseen, kylmältä keli
tuntui.
Pikku-Huopalahdelle tultuani lauleli
tienoolla punarinta, yli muutti kolmekymmentä punakylkirastasta
länteen. Iso-Huopalahdelle päästyäni huomasin jo vesilintujakin,
sulaa oli moottoritien kahdella puolella. Silkkiuikku oli
moottoritien eteläpuolella, nokikanoja viitisenkymmentä,
tukkasotkia ja telkkiä kaksikymmentä, punasotkia viisitoista.
Eniten oli heinäsorsia, satoja. Lokit olivat runsaimpia veden
äärellä olijoita, naurulokkeja oli reitin varrella jo 3000,
kalalokkeja 700, harmaalokkeja 500, selkälokkejakin 30 ja
Laajalahden suunnalla kymmenkunta merilokkia. Kahlaajista näkyi
muutolla vain töyhtöhyyppiä, muutama yksittäinen muuttaja.
Paikallisena oli sentään kaksi taivaanvuohta.
Sepelkyyhkyillä olisi ollut kai
parempaakin muuttoa, 250 näkyi menossa luoteeseen keskellä päivääkin.
Punakylkirastaat olivat selvästi vilkkaammin liikkeellä, viisisataa
näin vaikka aamulla olisi näitäkin kai enemmän mennyt, länteen
olivat menossa, joukossa 150 räkättiä ja kymmenkunta
laulurastasta. Punarintoja oli yhä vähän, Munkkiniemessä kuulin
retken toisen laulajan. Peippoja muutti parisataa, joukossa vain
kolme järripeippoa.
Seuraavana päivänä lähdin sen
kevään tapaani Kaivopuistoon katsomaan muuttaisiko mereltä jotakin.
Neljä tuntia olin retkellä silloinkin, siitä kaksi ja puoli
muutontarkkailua. Aamun plus kolme astetta nousi päivän mittaan
kymmeneen kunnes illalla taas alkoi laskea. Tuuli oli rajua ja
kääntynyt länsiluoteeseen eli meren yli oli turha toivoa mitään
tulevan. Näkyvyys oli kyllä hieno.
Tuli meren yli kuitenkin kolme
hiirihaukkaa, varpushaukka ja pieni kurkiparvi. Kuovejakin muutti 25
ja kevään ensimmäiset meriharakkani. Sepelkyyhkyjä näkyi tulevan
neljäsataa neljänä parvena. Punakylkirastaita muutti länteen
vielä kolmesataa, sama määrä meni räkättejä. Kivitaskukoiras
oli tullut Kaivopuiston valleille paikalliseksi. Peippoja meni nyt
kaksisataa ja järrien määrä oli noussut sataanviiteenkymmeneen.
***
( silkkiuikku löytyi tuohon aikaan Kolera-altaastakin )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.