Lintumuisteluita XXXIV

15.3.1975 oli sitten perinteisemmän Halikonlahden ympäristön kevätlintukierroksen aika. Lämpö nousi pian takaisin plussalle vaikka taivaalla olikin nyt ohutta yläpilveä. Pilvipeite tiivistyi päivän mittaan ja enteili säänmuutosta. Tuuli oli edelleen heikkoa ja sen suunta kaakossa, siis aika keväisessä suunnassa.

Talvinen vakiolajisto tuli listoille jo kävelyllä keskustasta Vuohensaarentielle. Vanhan ykköskaatopaikan ruderaatilla tulivat vastaan ensimmäiset kiurut ja hempot, sekä varsinainen virallinen kevään avaus kun neljä töyhtöhyyppää lensi ylitseni koilliseen. Suunnistin Katkiluodon kautta vedenpuhdistusaltaille, yhden hyypän ja kahdeksan kiurua näin lisää, ja Katkiluodossa kisaili kaksi tikliä.

Lietealtailla ja vedenpuhdistusaltaiden penkoilla kävely tuotti paikallisen viidenkymmenen kottaraisen parven, lisää hemppoja ja taas yhden hyypän, lisäksi altaille oli tullut kiertelemään yhdeksän harmaalokkia. Vanhan polttokaatopaikan ympäristössä Halikonjokisuulla oli edelleen lisää kiuruja, yksi naurulokkikin oli tullut altaille, vielä kovin vaisuna se kierteli tulevia pesimäpaikkojaan. Kahdeksantoista vuorihempon parvi oli kaatopaikan kulman ruderaatilla. Urpiaisia muutti yli ja lapinharakka seurasi tarkoin maassa ruokailevia pikkulintuja ja -jyrsijöitä.

Vuohensaaressa lauloivat tiaiset, muun muassa kolme kuusitiaista, yksi hömö- ja yksi töyhtötiainen. Uuttukyyhkyjä soidinteli jo kolmisen lintua Vaisakon puolella. Sepelkyyhkykin näkyi lentävän lehdon yllä, jotkut miulle tuntemattomat retkeilijät olivat nähneet aamulla yhden Halikonlahdellakin. Kiuruja tuli etelästä lisää viitisentoista, harmaapäätikka soidinteli myös Vaisakon puolella.

Kaikkiaan päivän retkellä näin 28 lajia, kevät oli kunnolla alkanut.

***


Viisi vuosikymmentä sitten 16.3.1967 oli koulupäivä, torstai, minkä päälle tein iltasella kierroksen Sirkkulaan ja Vuohensaaren tielle. Lämmintä oli, kuutisen astetta, kevättä muutenkin ilmassa.


Halikonlahdelle olivat tulleet sen kevään ensimmäiset töyhtöhyyppäni, innostuin jopa kuvankin niistä piirtämään havaintokirjaani kun ne sulapälvellä etsivät syötävää. Varttia yli neljän ne nousivat ilmaan ja jatkoivat matkaa jonnekin itään. Kanahaukka säikytteli samoilla pelloilla ruokailevia naakkoja, variksia ja kottaraisia. Viimemainittujen määrä olikin noussut jo pariinsataan. Tuosta haukastakin miun piti piirtää oikein pari kuvaa ja selostus haviksessani on toista sivua pitkä.