Lintumuisteluita XXXIII

14.3.1982, kevät oli hyvässä vauhdissa, lämpöä Helsingissä enimmillään neljä astetta. Pilvet peittivät taivaan ja välillä satelikin räntää. Tuuli oli kaakossa. Viisi ja puoli tuntia vietin sateesta huolimatta ulkona, Töölönlahden – Kyläsaaren tienoon lisäksi tein kohtalaisen kierroksen Vuosaaressa Kallvikinniemellä, Uutelassa ja jätetunturin ympäristössä.

Keskustan tilanne oli aika lailla eilisen kaltainen, haapana riiusteli edelleen perverssiä heilaansa, Kyläsaaressa kiuruja oli jo viisitoista, kottaraisia saman verran, uutena lajina sinne oli tullut tikli. Lokkien määrä oli kasvanut mutta harmaalokkien joukossa ei näkynyt vielä muita lajeja.

Vuosaaren kierroksella oli ainakin seitsemän käpytikkaa, lähinnä Kallvikinniemellä. Mereltä tuli muuttava hiirihaukka jatkaen pohjoiseen. Yli muutti myös taviokuurna, nämäkin siis muuttavat takaisin Lappiin keväällä. Muuten, sen vuoden ensimmäisen havainnon taviokuurnista olin tehnyt myös Kallvikinniemellä, jo vuoden toisena päivänä.

14.3.1975 tulin iltapäivällä Turusta Saloon. Päivällä oli Yliopistonmäen yli lentänyt kiuru, Itäharjulla taas viherpeipot olivat laulaneet innokkaasti. Bussin ikkunasta olin huomannut Kaarinassa pellon yllä lekuttelevan tuulihaukan.

Päivä oli lämmin, viisi astetta iltapäivällä, pilvetön ja heikkotuulinen, joten kuvittelimme Karhumäen Jussin kanssa että tämä voisi olla hyvä ilta käydä kuuntelemassa pöllöjä. Jussin autolla kiertelimmekin sitten iltaseitsemästä lähes puolille öin Perttelissä ja Muurlan – Kiikalan ja Kiskon rajamaita. Lämpö oli laskenut juuri pakkasen puolelle, pilvetöntä oli yhä, heikkoa etelän puoleista tuulenvirettä.

Huuhkajia toivoimme kuulevamme, mutta turhaan vaikka tarkastimme ehkä seitsemän potentiaalisen reviirin tilanteen illan mittaan. Ainoa äänessä ollut pöllö oli helmipöllö, yksi innokas puputtaja kuului Ajoniemen tiellä kolmella eri pysähdyksellä. Se, ettei huuhkajia kuulunut, ei tietenkään kerro niiden touhuista juuri mitään. Siellä ne asuvat reviireillään vaikka hiljaa olisivatkin.

***