Lintumuisteluita XXX

8.3.1987 kävimme Annen kanssa Helsingin keskustan sorsapaikoilla iltapäiväkävelyllä. Hakaniemen sillan vieressä seurailimme lumenkaatosulan sorsia kun niiden keskelle iski naaraskanahaukka, vain kymmenen metrin päässä meistä. Isku kohdistui koirasheinäsorsaan. Vasta osuttuaan haukka huomasi meidät siinä vieressä, säikähti niin että irrotti otteensa ja lähti vastahakoisesti Merihaan betonibunkkerin suuntaan, missä se sai joukon variksia kiusakseen.

Heti kun haukan ote irtosi, sorsakoiras syöksyi toisten sorsien joukkoon viereiseen sulaan muutamaa metriä edemmäs. Sinne olivat muut iskua säikähtäneet paenneet, syvempään veteen. Pedon iskemä lintu oli kuitenkin hyvin heikossa kunnossa, nokasta valui verta valtoimenaan ja muutenkin lintu tuntui olevan aivan viimeisillään. Koko hyökkäys kesti vain kymmenkunta sekuntia, mutta iskun teho oli siis lähes täydellinen.

Kauppatorin, Hakaniemen ja Töölönlahden sulissa oli seitsemisensataa pullasorsaa, lisäksi kolme-neljäsataa Sompasaaren isossa sulassa vähän kauempana. Samassa paikassa oli parikymmentä isokoskeloa, niitä oli neljä myös Hakaniemen sillan sulassa ja neljä Tokoinrannassa. Yhtään lokkia emme nähneet koko retken aikana.

***

8.3.1975 oli aikaa iltapäivällä lähteä Turussa lintukävelylle. Ajatuksenani oli kiertää tuttu lenkki Itäharjulta Rauvolanlahdelle ja takaisin. Rauvolassa tapasin Linnan Arin joka tarjosi autokyydin ensin Kakskerran ja Satavan väliselle salmelle ja lopuksi kävimme vielä Ruissalon sillan kulmassa. Kevättä oli ilmassa, neljä astetta lämmintä mutta sää sumuinen, näkyvyys alle puoli kilometriä eikä heikko etelätuuli pystynyt sumua hajoittamaan.

Kevätlinnuista huomasimme vapaavaraston vieressä ruderaatissa kiurun heinäsorsien joukossa. Ruissalon sillankulmassa oli myös pari urpiaista ja keskustassa Ruissaloon asti pyöri jo satakunta lokkia. Muuten lajisto oli talvista tuttua. Runsaimpia olivat turkulaiseen tapaan varpuset ja pulut, sitten naakat. Heinäsorsiakin oli yli kolmesataa, talitiaisia puolisentoistasataa.

Käynnillä Kakskerran ja Satavan välisen salmen luona oli tarkoitus hakea kuningaskalastajaa, mutta sumukelissä sen löytäminen ei onnistunut. Käpytikka piti reunametsässä kovaa meteliä, liekö löytänyt nukkuvan pöllön. Tienoilla oli noihin aikoihin myös valkopäätiainen, mutta sitä emme käyneet etsimässä. Hömötiaisia näkyi sentään jo bongaamattakin.

Kaikkiaan runsaan kolmen tunnin kierros tuotti miulle seitsemäntoista lajia. Tuohon mennessä sitkeä sumu oli jatkunut jo noin viikon. Koko ajan oli kuitenkin tuntuma siitä että kevät etenee.

***