Lintumuisteluita XXIX

( lapinharakka oli köyhä vuodenpinna )

Talven 1987 toinen uusintalaskentareittini oli kiertovuorossa 7.3. Se oli pitkä taajamakierros Vantaan ja Espoon rajamailla Martinlaaksosta Veiniin ja takaisin. Sen laskenta vei yli kuusi ja puoli tuntia. Aamulla oli pakkasta kymmenen astetta, tuntuvaa itätuulta, taivas ohuen yläpilven peitossa ja heikkoa pakkassumua notkopaikoissa.

Alun taajamaosuudella Martinlaaksossa varpuset aloittivat vahvimmin, talitiaiset kannoillaan. Lyhyt metsäosuus Raappavuoren ja vesitorninmäen laitamilla tuotti listoille puukiipijän, kuusitiaisen ja ylilentävän käpylinnun. Talitiaiset olivat tässä vaiheessa hivuttautuneet kärkeen.

Omakoti- ja rivitalo-osuus Varistossa Hämeenkylän koululle nosti taas varpuset kärkeen. Uusina löytyi fasaaneja ja mustarastas. Vihdintielle tullessa oli listalle löytynyt myös urpiainen. Hämeenkylän ympäristöstä peruslajistoa löytyi lisää, tienvarren ruokinnalla oli tavan mukaan iso parvi fasaaneja ja viherpeippoja seuranaan keltasirkkuja ja varpusia. Tienvarresta löysin myös yhden kuolevan viherpeipon, en havainnut siinä ulkoisia vammoja mutta autoon törmääminen taisi olla todennäköisin kuolinsyy kun henki sitten kai aikanaan siitä lähti.

Taivas oli seljennyt, aurinko pastoi kirkkaasti kun jatkoin Tuomelan koulun ohi kohti Espoon rajaa. Varikset, viherpeipot ja talitiaiset lisäsivät eniten edustustaan. Jupperista löytyi runsaasti talitiaisia ja kohtalaisen kattavasti muitakin peruslajeja, ei kuitenkaan mitään uutta. Rastaalan tienoilta löytyi taas eniten varpusia, pensasaidat olivat talojen ympärillä suosittuja. Aurinko piti myös tiaiset laulutuulella.

Leppävaaran kartanolle asti sain mennä ennen kuin tuli taas uusi retkilaji, lapinharakka. Lintuvaara pientaloalueena oli taas varpusten, tiaisten ja varislintujen suosiossa. Punatulkkujakin tuli reitille ensi kertaa alun pikku metsäosuuden jälkeen. Hämevaaran kautta jatkoin Vapaalaan, punatulkut olivat tulleet reitille jäädäkseen. Käpytikkakin löytyi.

Aloin palata kohti kotikulmia, toki kiertäen Pellaksen ja Louhelan kautta. Tulkkuja oli vielä täälläkin, muuten tuttuja pientaloalueen lintuja. Martinlaakson etelälaita Viherpuistosta asemalle tuotti vain kärkilajeille lisäystä, mitään uutta ei näkynyt, ei edes pulua. Loppuosuudella osakkeitaan eniten kohottivat varikset.

Kaikkiaan reitillä havaitsin 886 lintua 17 eri lajista. Varpunen oli selvä ykkönen, talitiainen yhtä selvä kakkonen. Viherpeippo oli tasaisuutensa ansiosta kolmas ennen variksia. Talven ankaruus näkyi selvästi, olen vihossa noteerannut hippiäisen, petojen, närhen ja pulun puuttumisen. Kaikki, runsaimmatkin, linnut olivat vähissä. Oikeastaan olen noteerannut harakan 51 lintua ainoaksi normaalitulokseksi. Reitin varrella oli yksi ruokintapaikka ja laskin myös 21 toimivaa lintulautaa, mutta lintukaan ei elä yksin leivästä, talvella pitää olla myös edes vähän lämmintä.

***

( etelänkin harakka kestää hyvin talvea )