( olitko se sinä... )
17.2.1967 oli perjantai kuten nytkin.
Hiihtoloma oli jo loppumassa, toisin kuin nykyisin. Olin tehnyt
päivittäin lintukierroksen Salon keskustan ja Sirkkulan
välimaastossa, nyt käytin retkeeni lähes neljä tuntia. Alhaisten
ja Ylhäisten kautta kuljin Helisnummelle ja Sirkkulaan ja sieltä
Hämeenkylän kautta Merikulmalle ja Kärkän ohi takaisin kaupunkiin
ja kotiin. Pakkasta oli pari astetta, taivas pilvessä, tuuli
kaakossa ja lumisadetta iltayhteen asti. Iltapäivällä kirkastui ja
puoli viiden aikaan taivas oli jo pilvetön.
Retkiselostuksessani olen ensimmäiseksi
kuvaillut miten varikset olisivat olleet muutolla, aamulla
pohjoiseen, illalla takaisin noin kaakkoon. Kyseessä taitaa olla
nykynäkemykseni mukaan ruokailulento, luulen että niitä meni
silloiselle Laukassuon ”biojalostamolle” syömään ja illalla ne
tulivat takaisin.
Seuraavaksi olen ottanut esiin
havainnon laulavasta punatulkusta, jo toisen laulavan sinä talvena.
Sitten mainitsen parista erikoisemmasta lajista, toinen oli
kanahaukka, aamulla lähellä silloista kotiani ja toinen teeriparvi,
se retken loppupuolelta Merikulmantien varrelta. Kanahaukasta olen
kyllä kertomani mukaan tehnyt jo kolme havaintoa aiemmin tuona
talvena ja teerestäkin yhden. Teeristä olen innostunut jopa
piirtämään kuvan silloiseen puhtaaksikirjoitettuun
havaintokirjaani.
Lopuksi olen käyttänyt paljon tilaa
selostaakseni kahden käpytikan reviirikahakkaa. Kirjaamani kahakka
kesti viisi sekuntia, mutta selostus siitä on sen ajan tapani mukaan
paljon pidempi.
Lajilistasta löytyy viisitoista nimeä,
varpunen runsaimpana, keltasirkku, varis ja talitiainen seuraavina.
Seuraavana päivänä eli lauantaina 18.2.1967 tein retken
suunnilleen samoille tienoille, nyt viisi kilometriä lyhempänä ja
kahden ja puolen tunnin mittaisena. Lajeja olen merkinnyt muistiin
kuusitoista, se on hyvä lukema kun tuohon aikaan olin merkinnyt vuodenpinnojeni määräksi vasta kaksikymmentä. Runsaimpien kärki on suunnilleen sama kuin eilenkin,
vain varisten määrä on pudonnut selvästi ja se on menettänyt
sijoituksensa puluille. Sää on ollut eilistä parempi, neljä
astetta pakkasta, taivas aamupuolen kirkas ja iltaa kohti lievästi
pilvistynyt, tuuli idästä on heikentynyt selvästi.
Pääosan selostuksestani vie
”tuulihaukka” jonka olen havainnut kahdesti ja piirtänyt
jälkimmäisestä havainnosta kuvankin. Selostus paljastaa kuitenkin
että kyseessä on tainnut sittenkin olla varpushaukka. Ei siitäkään
miulla ollut tuohon aikaan senvuotista havaintoa, kuten ei muuten
nytkään tämänvuotista. Linnun havaitsin retkeltä palatessani
läheisellä omakotialueella, lopuksi se joutui ottamaan korkeutta ja
lähtemään tiehensä sitkeän variksen ahdistelemana.
***
( ... vai olinko se minä, a mitä häh... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.