Lintumuisteluita XXIII

( sattumako piti piilossa kuusitintit )

Kolme vuosikymmentä sitten 20.2.1987 ehdin taas muutaman vuorokauden mittaisen yö- ja ylityöputken jälkeen laskemaan silloisen vakiokakkoslenkkini Martinlaakson länsipuolen maisemissa. Hirmutalvi oli tilapäisesti lauhtunut nollakeliksi, tuuli oli heikkoa läntistä, pilvi ohutta yläpilveä ja tunnelma aurinkoinen iltapäivällä.

Tali- ja sinitiaiset olivat laulutuulella heti alusta lähtien, alkumetreillä näyttäytyi myös retken ainoaksi jäänyt mustarastas. Läheisestä metsäsaarekkeesta löytyi hömötiainen ja kolme punatulkkua, sen ja vesitorninmäen laitamilta löytyi viherpeippoja jotka nekin olivat jo keväisissä soidintoimissa.

Muuten lajisto oli tuttuja peruslajeja. Varikset ja harakat istuivat näkyvästi puissa ja välillä lentelivät kai ruokaa tavoitellen. Pihatiaisia näkyi joka puolella ja enimmät niistä lauloivat. Varpuset löytyivät vakituisista pihoista joko pensasaidoista tai pihapuskista. Lintulautojen liepeillä oli lisää viherpeippoja ja pari punatulkkua. Aseman ja ostarin ympäristöstä löytyneet pulut jäivät viimeiseksi retkilajiksi.

Kova talvi piti lajimäärän pienenä, kymmeneen nyt pääsin. Lintuja näkyi 178, talitiaiset äänekkäinä veivät ykkössijan, seuraavina varikset, viherpeipot ja harakat. Kaikki pakkaselle arka oli jo kadonnut.

Seuraavana päivänä kiersin silloisen vakioykkösen, siis Martinlaakson itäosat, Vantaankosken, Voutilan länsilaitaa ja Vantaanlaakson, . Nollakeli jatkui. Tuuli lännestä oli yltynyt eilisestä, taivas vetäytynyt paksumpaan pilveen eikä aurinkoa enää näkynyt.

Tiaiset jaksoivat laulaa vieläkin, eiliseen verrattuna uutena tuli heti vastaan keltasirkku. Pulut löytyivät nyt myös jo alkumatkasta. Vantaankoskella touhusi iso joukko talitiaisia, seuranaan muutama viherpeippo, keltasirkku ja punatulkku silloisella pikku ruokintapisteellä. Kosken sula oli nollakelien ansiosta laajentunut ja veden pinta joessa oli noussut jonkin verran, karaa ei kuitenkaan paikalla ollut kuten ei muutakaan vesilinnustoa. Käpytikka nousi esiin rantametsästä ja lähti lentämään etelää kohti.

Peltovoittoisella osuudella Voutilassa ja Ylästöntiellä näkyi pääasiassa variksia ja harakoita, tiaisten laulu kuului pihoilta, varpusia oli taas tienvarren pensasaidassa. Perkiössä ja Kivimäessä oli paljon lintuja mutta ei mitään retkelle uutta, loppuosuudella kotiin palatessa mukaan tulivat taas pulut.

Lajimäärä jäi nytkin kymmeneen, runsain tälläkin puolella oli talitiainen, sitten varpunen, varis ja melko tasaisina keltasirkku ja viherpeippo. Lintujen määrä, 287, oli eilistä selvästi suurempi mutta yleensä tällä vakioykkösellä näkyikin enemmän lintuja kuin kakkosreitillä. Kahden vakioreittini yhteinen lajisumma nousi kahteentoista, mikä on todella vaatimaton tulos ja osoittaa miten ankara talvi oli hiljalleen taittumassa.

***

( punatulkkuja sentään näkyi vielä )