Lintumuisteluita XXI

14.2.1999 oli edelleen viikonloppu. Aamun aloitin taas Kaivokselan kierroksella. Oli edelleen nollakeli, mutta sumu oli noussut pilveksi taivaalle ja näkyvyys oli kohtalaisen hyvä. Runsaassa tunnissa laskimme nyt 16 lajia ja peräti 2559 lintua. Räkätit pysyivät ykkösinä 1532 yksilöllä, tilhet paransivat 468 lintuun. Uutena rynnistäjänä kunnostautui vihervarpunen jota reitille saatiin 200 yksilöä. Olihan niitä pikkuporukoin eilenkin siellä täällä, mutta nyt koko ajan meni yli pikkuporukoita ja yksi 110 linnun suurempikin parvi. Reitin vakiolintujen kärki oli sama kuin eilenkin, hieman suuremmin lukemin vain.

Päivää kulutimme Vantaanlaaksossa pulkkamäessä. Sielläkin huomasin pari räkättiparvea ja yhden tilhiparven ylilentävänä, ja kun iltapäivällä tulimme takaisin Louhelaan, koiran kanssa lähilenkillä näimme jälleen 560 uutta räkättiä ja 80 uutta tilheä.

Merkit olivat selvät. Seuraavana aamuna menin sitten töihin lentokentän laidalle Siipitielle. Siinä palaverien ja analyysien välissä vilkaisin aina silloin tällöin toimistohuoneeni ikkunasta ulos, ja ehkä runsaan puolen tunnin havaintoajalla näin paljain silmin ohi lentävän lähes 3000 tilheä etelään, vastatuuleen. Räkättejä näkyi siinä samalla vain kaksisataa. Tilhien huippu oli tullut, ja suurparvet taisivat pysähtyä Helsingin keskustaan syömään marjat muun muassa Mannerheimintien varren pihlajista jotka ruuhkan seassa olivat tähän asti säästyneet koskemattomina. Siellä ne kiehuivat helmikuun loppupuolelle, ja marjavarantojen ehtyessä jatkoivat muuttoaan muualle. Noihin aikoihin koirakävelyillä iltamyöhään kuului monesti sekä tilhien että räkättirastaiden muuttoääniä pimeältä taivaalta, sellaista ei ole tullut kohdalleni ennen eikä myöhemminkään sydäntalvella.

***

( räksät ja tilhet tulevat ja menevät mutta mustarastaat ovat ja pysyvät )