Lintumuisteluita XIV

( talvella näin )

Muistelin äsken talven 1996 Ahvenanmaan retkeltä paluuta ja sitä etten sillä kertaa tuonut mukanani pönttöjä Salosta. Vuotta aiemmin, tammikuussa 1995 olimme myös retkellä Ahvenanmaalla ja silloin paluumatkalla täyttyi autoni takatila penkkiä myöten pöntöillä. Niitä olin asetellut jo edellisviikonloppuna Vantaan Silvolan maisemiin ja nyt 5.2.1995 kulutin koko silloisen sunnuntain viemällä jäljelle jääneet pöntöt Petikon metsään. Siellä miulla oli niitä jo ennestään mutta oli siellä vielä hyvin tilaa uusille tiaiskoon kesämökeille.

Tehokkaasti lähdin työhön jo yhdeksältä aamulla. Ensimmäiset neljä ripustin lähelle tienvartta metsän länsilaitaan. Auton pysäköin sitten maantäyttöpaikan parkkikselle. Siitä oli kätevää kuljetella lintukotoja joka puolelle ympärillä säilyneitä metsiä. Suvin pulkalla niitä oli hyvä kuljettaa lasti kerrallaan. Kiinnitykset hoitelin pyykkinarua pätkimällä, nauloja en ole missään koskaan käyttänyt.

Lintujakin metsässä näkyi, sini-, tali- ja kuusitiaiset olivat jo laulutuulella, myös punatulkut hyräilivät huomaamatonta lauluaan. Närhien rääkynä oli kuuluvampaa mutta epämusikaalisempaa. Pyymosan lehtoon meni runsaasti uusia asumuksia, vanhoja siellä ei juuri ollutkaan. Sinne tyhjeni hiljalleen auton tavaratila, nyt Petikon metsä oli täynnä pönttöjäni eteläreunasta Alkärrin laitamille.

Kun iltapäivällä palasin takaisin kotiin, olikin aika viedä koira kävelylle. Kuusitiainen lauleli kotikulmillakin ja pihan lähellä hyppeli mustarastas. Puoli viideltä, hämärissä jo, kiersin koiran kanssa Kaivokselan lenkin, hämärissä aktiivisia olivat vain nuo mustarastaat, kolme niitä löytyi, ja sadankahdenkymmenen variksen parvi kierteli rauhattomana yöpymispaikkansa yllä.

***

( ja kesällä näin )