Lintumuisteluita XIII

( ei nähnyt Karikaan horisontissa kohtaloaan )

4.2.1996: Lähtöpäivän aamu oli kylmä, pilvinen ja tuulinen. Aamupalan jälkeen suunnistimme Hammaruddan rantaan staijailemaan mahdollisia retken lajilistalta puuttuvia vesilintuja. Aurinko oli ilmaantunut valaisemaan upeasti merta ja pilviä, välillä yli meni vahvoja lumikuuroja jotka näkyivät selvärajaisina meren yllä edetessään. Vesilintujen liike ja lajisto oli vaisua ja jo ennen nähtyä. Merikotkia huomasimme nelisen lintua joista kolme istui pitkään erään lähiluodon laella. Yritin niitä videoida mutta enemmän sain talteen hienoa merimaisemaa.

Puolilta päivin olimme palelleet mielestämme riittävästi ja lähdimme takaisin kaupunkiin. Lauttarannasta kävimme vihdoin katsomassa puuttuvat nokikanat niiden oikeasta paikasta – sen saimme tietää helsinkiläisporukalta. Tämän pikakoukkauksen jälkeen palasimme Solhemiin pakkaamaan, laivan piti lähteä kahden maissa kohti Turkua.

Lauttajonoon tulimme hyvissä ajoin heti helsinkiläisryhmän perään. Keli oli jäätävä eikä ulos tehnyt mieli. Lauttajonossakin huomasimme nokikanan ja merilokin ennen laivaan nousua. Laivaan pääsyn jälkeen vain Sepellä oli intoa staijata kannella tuulessa ja tuiskussa. Runsaan tunnin aikana hän näki seitsemänsataa kyhmyjoutsenta, yli kaksituhatta tukkasotkaa ja muun muassa kolme merikotkaa. Mitään retkelle uutta ei kuitenkaan enää löytynyt. Kaikkiaan tämänkertainen retkemme tuotti 56 lajia, mikä oli siihen mennessä paras tuloksemme Ahvenanmaalta. Helsinkiläisryhmälle tämänkertainen retki oli huonoin yhdeksään vuoteen joten siitä voi päätellä paljon edellisten retkiemme onnen määrästä.

Paluumatka sujui menomatkaan verrattuna jo seesteisissä merkeissä. Turkuun saavuttiin tavoiteajassa joten normaalivauhtia edeten ehdin itsekin kotiin juuri ennen yhtätoista illalla. Jari tosin tarjosi pönttöjäkin jo mukaani mutta pidin parempana tulla myöhemmin omalla autolla niitä hakemaan, tämä kulkuväline oli tarkoitus palauttaa talon töihin heti maanantaiaamuna.

Meitä oli retkellä mukana kahdeksan suunnilleen ikäistäni miestä, tällä hetkellä osallistujista neljä on jo kuollut. Se on miesten osa tässä maassa, siitä on tasa-arvo kaukana. Olen onnekas kun näyttää siltä että pääsen elävänä eläkkeelle, tällä hetkellä edessä on selvästi vähemmän työvuoroja kuin takana on työvuosia.

***

( kaukana olivat tuohon aikaan vielä eläkepäivät, edes putkella ei niitä nähnyt )