( käpytikan talvieväät ovat nykyisin yhä useammin tällaiset )
Kolme vuosikymmentä sitten 1.2.1987
kovan pakkaskauden hellitettyä kävimme Salossa kyläilemässä
vanhempien luona. Kolme viikkoa aiemmin Salon Moisiossa näkemämme
peltopyyparvi oli edelleen paikallaan, kahdesti menimme paikan ohi ja
kummallakin kerralla näkyvissä oli neljätoista lintua. Muuten
lintuhavainnot bussista jäivät vain tuttuihin variksiin ja
harakoihin.
Vuotta aiemmin 1.2.1986 olin taas sen
talven tapaan hiihtelemässä Petikon takaisissa metsissä.
Punatulkku oli laulutuulella jo Martinlaaksossa alkumatkalla ennen
kuin edes pääsin kunnolla hiihtämään. Muuten alun linnut olivat
tyypillistä pihalinnustoa, varpusia, variksia, talitiaisia, puluja
ja harakoita. Muuta lajistoa alkoi tulla vasta ohitettuani
Vehkalammin takaiset hevostallit. Puukiipijä oli toinen metsälintu
joka oli laulutuulella, sää oli kaunis ja aurinkoinen, pakkasta
pari astetta eikä kunnolla tuultakaan. Käpylintuja oli tuon talven
tapaan liikkeellä metsässä, nytkin niitä näkyi lennossa kolmeen
kertaan. Käpytikkojakin löytyi kolme, ja sen ajan tavan mukaan ne
ruokailivat ihan nimensä mukaisesti kävyistä siemeniä naputtaen.
Löytyi metsästä toinenkin
puukiipijä, hömötiaisia ja pyy. Tällä kertaa hiihtelin ihan
umpihangessa yleisölatua vältellen ja niinpä näin
valkohäntäpeurankin, joka pysytteli muka piilossa minua tarkkaillen
kun menin ohi muutaman kymmenen metrin päästä. Samoin jäniksiä
tuli täällä sivummalla vastaan vähän väliä. Yhden miulle uuden
ketupesänkin löysin ja myöhemmillä retkillä huomasin muutamasti
sen ilmeisen asukkaankin.
***
( puukiipijä aloittaa pesintänsä aikaisin ja laulunsa vielä paljon aiemmin )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.