Vihkoon vietyä CII

Kolme vuosikymmentä sitten, tammikuussa 1987 koettiin Vantaalla kuten muuallakin Suomessa kovia aikoja, päivittäin pakkanen painui kolmeenkymmeneen asteeseen ja sen allekin, ennätys Lentoaseman virallisella mittauspisteellä taisi olla -35,9 astetta kymmenentenä päivänä.

Noissa keleissä linturetket jäivät lyhyiksi. Miulla oli kaksi vakioreittiä Länsi-Vantaan taajama-alueella ja niitä kävelin edelleen jos aikaa oli, tuohon aikaan tein valtavasti ylitöitä joten vapaata aikaa oli vähän. Yhdeksäntenä päivänä aamulla oli pakkasta 34 ja iltapäivälläkin vielä 32 astetta. Tein vakiokakkoseni Martinlaakson ja Louhelan maisemissa puolilta päivin. Asutuksen luona näkyi jokunen talitiainen ja varis, Raappavuoren metsäosuudella ei näkynyt juuri mitään. Vesitorninmäelläkään ei ollut paria varista ja yhtä harakkaa enempää. Paluumatkalla Louhelasta huomasin vielä muutaman viherpeipon ja varpusen. Loppuosuudella aseman vaiheilta kotiin oli lintuja eniten ja ne lähinnä isoja lintuja, variksia, harakoita ja puluja. Kaikkiaan huomasin reitillä seitsemän lajia ja 70 lintua. Harakka ja sinitiainen jäivät yhteen havaittuun yksilöön, runsain oli varis 25 yksilöllä, ne kun istuivat yleensä puun latvassa paikallaan. Ei tuo ollut kuitenkaan laskentojen pohjanoteeraus, pari päivää aiemmin vakioykköstä kiertäessäni lajit jäivät kolmeen, ulkosalla värjöttelevien varisten ja harakoiden lisäksi havaitsin vain varpusen ääntelyä jostakin rakennuksen onkalosta. Pakkasta oli silloinkin lähemmäs kolmekymmentäviisi astetta...

Kymmenentenä päivänä, ennätyspakkasissa, vein syötävää Petikon metsässä olevalle ruokintapaikalleni. Puolentoista tunnin kierroksella huomasin pari närheä, toinen niistä ruokintapaikallani evästä odottamassa, Petikon tien varressa hevosten pahnakasaan piiloutuneena oli yksi räkättirastas. Muuten lintuja näkyi taas vain kotikulmilla, parikymmentä varista ja viitisentoista pulua. Kanahaukka lensi iltahämärissä voimalan taitse omaa iltapalaa etsien. Seuraavana päivänä kävimme Salossa veljen synttäreillä. Moisiossa huomasimme pienen peltopyyparven, mennessä vain kolme, tullessa jo kuusitoista lintua.

Mikään ei kestä kauan, kolmantenatoista päivänä pakkanen aamulla oli vielä kolmekymmentä mutta illalla enää -19 astetta, tuuli tosin oli tyly, kuusi metriä sekunnissa itäkaakosta. Seuraavana päivänä taivas oli vetäytynyt pilveen ja pakkanen laskenut kuuteentoista asteeseen.

***