Vihkoon vietyä CI

( joskus tulee riitaa leivänpaloista )

Viisitoista vuotta sitten harrastin lähiretkeilyä hieman samaan tapaan kuin nykyisinkin. 12.1.2002 kiersin alkajaisiksi koiran kanssa vakiolenkkini Kaivokselan tienoilla. Tunnin kävelyllä tuli vastaan 105 lintua 12 lajista, ihan perinteistä asutuksen linnustoa, mausteena metsänlaidan käpytikka ja puukiipijä.

Siihen aikaan pidin linnuille ruokintapaikkaa Petikon metsän laitamilla ja sinne vein seuraavaksi Suvin kanssa linnuille lisää syötävää. Auringonkukan siemenistä ja pähkinöistä viimemainitut alkoivat tehdä heti kauppansa tienoon linnuille, joiden joukossa oli täälläkin käpytikka ja puukiipijä, mukana kuusi- ja hömötiaisia joita ei taajamassa aamulla näkynyt. Polun varressa oli lisäksi pyy, sillä riitti syötävää puronotkon lepikossa.

Vielä ajoin Espoon puolelle Överbyn ja Träskändan puistomaisemiin. Sulana pysyvässä joessa oli heinäsorsia joille Suvi syötti leipää. Puiston tiaisia säikytteli saalista etsivä varpushaukka. Nakkelia ei noihin aikoihin vielä puistossa ollut.

( Träskändassa taisi noihin aikoihin olla pari tällaista blondiakin )

Paluumatkalla käväisimme vielä Vantaankoskella ja kehäkolmen sillan alla sulassa oli sillä kertaa kolme koskikaraa. Päivä oli leuto, nollakeliä, pilvistä ja tuuli lounaasta heikkoa.

Seuraavankin päivän aloitin Kaivokselan kierroksella, olihan vielä viikonloppu. Nyt tunnin kävely tuotti 115 lintua mutta vain kymmenen lajia. Erikoisuuksina olivat nyt kolme pyrstötiaista.

Kävin myös uudestaan Petikon ruokintapaikallani tuomassa täydennystä talipötkön muodossa. Lintuja oli paikalla eilistä enemmän, töyhtötiainen ja peippo olivat eiliseen verrattuna uusia. Yhdellä sinitiaisella oli vasemmassa jalassa rengas joten se todennäköisesti oli kesällä rengastamani, mie vasenkätisenä laitoin aina renkaan vasempaan jalkaan, oikeakätiset laittavat sen oikeaan.

Kävin myös Pyymosan lehtoon laitetulla ruokintapaikalla, siellä lintuja oli sillä kertaa vähemmän vaikka ruokaa oli hyvin tarjolla. Tiellä oli kahdeksan punatulkun parvi nokkimassa hiekkaa jauhinkiviksi kupuunsa.

Suvin kanssa kävimme vielä Haltialassa, hän paijaamassa lampaita, mie katsomassa sikäläisen ruokintapaikan linnut. Peippo oli sielläkin, muuten vähänlaisesti lintuja. Ruutinkoskessa ei näkynyt koskikaraa, vain tiaisia rantapuskissa.

Tammiston lehdossa varpushaukka oli saanut saaliin ja lensi sen kanssa metsään. Polun varressa naputteli kuolleesta kuusesta kaarnaa irti palokärki, ja sen vieressä kulki puukiipijä siepaten pikkueliöitä nokkaansa sitä mukaa kun runko kaarnan alta paljastui. Se ei välittänyt lainkaan tikan nokasta vaan pyöri aivan iskupaikan vieressä. Tikka ei siitä kuitenkaan häiriintynyt, kai ne etsivät erikokoista syötävää.

Päivän heinäsorsat löytyivät illan koirakierrokselta Mätäojan varresta mihin oli tullut pariskunta lounaistuulen ja vesisateen mukana.

***

( ihmettelin miksei kiipijä varonut tuollaista nokkaa enemmän )