( mikäs se siinä )
Lintuverkossa on taas ollut
keskustelua, tai miksi tuota nyt nimittäisi, mielipiteitä
vääntämisestä. Pontimena oli joku hanhikorppikotkahavainto
Kirkkonummelta joka jäi vain löytäjänsä varaan, vaikka
lähitienoilla olikin tavan mukaan paljon muitakin retkeilijöitä.
RK oli hyväksynyt havainnon ja se oli jäänyt jotakin kaivelemaan.
Petro Pynnönen oli avautunut asiasta Tringan facebook-sivulla ja
näkijä puolusti havaintoaan Lintuverkon puolella.
Tämä vääntämiskeskustelu tuntuu olevan kuten nettikeskustelut yleensä, alkaa perusteettomasta someheitosta ja kun siihen kysyy perusteita, niitä ei tule vaan asia alkaa rönsyillä sinne tänne, tällä kertaa tietysti kaikenlaiseen kaunaan mitä tunnettiin RK:n päätöksiä kohtaan, kunnes kuolee.
Veikko Pohjolan kommentti Lintuverkossa oli hyvä. Se ei kuitenkaan lähde alusta. Kun Pynnönen haluaa keskustella yleisemminkin vääntämisestä, jää perustelematta, miksi. Pääkaupunkiseudulla retkeillessään törmää suunnilleen päivittäin tilanteisiin joissa joku määrittää mielestäni väärin linnun jota itsekin satun juuri katselemaan. Jos tämä henkilö silloin kysyy mielipidettäni linnun määrityksestä, sanon sen mutta pysyn muuten hiljaa. En ymmärrä miksi asian pitäisi pakottaa minut avaamaan suuni.
Jos hän haluaa julkaista havainnon esimerkiksi Tiirassa, sinne se menee ja siellä pysyy jos lintu on ns yleinen. Harvinaisuuksista kysytään varmistusta joko ARK:n tai RK:n ilmoitusta vaatimalla. Ne taas hyväksytään tai hylätään. Menettely on vähän sama kuin pelissä, tuomari ratkaisee ja peliin kuuluvat myös tuomarivirheet suuntaan tai toiseen. Kun RK:n pitäisi tehdä ns tiedettä, on luonnollista että virheet painottuvat hylkäyksiin, hyväksytyn havainnon pitäisi olla kaiken käytettävissä olevan tiedon mukaan varma.
Mutta edelleenkään en ymmärrä miten tuon näkijän pitäisi olla minun suuntaani tilivelvollinen ja ennen kaikkea mikä oikeus minulla voisi olla kieltää tuo havainto jos ”tuomari” on sen hyväksynyt. Eihän se ole mitenkään minulta pois. Jalkapallossakin saa varoituksen jos protestoi tuomarin päätöstä vastaan. Esimerkissäni olin siis itse näkemässä tuota lintua, mutta Pynnösen tapauksessa hän ei tainnut olla osallisena tilanteessa millään tavalla, taitaa harrastella enemmän sudenkorentoja nykyisin...
Jos mielipidettä vastaan ei ole kuin mielipide, ei keskustelussa ole mieltä. Vähin minkä keskustelu vaatii on että mielipiteet perustellaan. Oman mielipiteen perusteeton asettaminen toista paremmaksi mediassa tai selän takana on vihapuhetta, sitä jota tämä maailma nykyisin on täynnä. Vähempikin riittäisi.
Vähän asiaa hipova esimerkki tämän vuoden ensimmäiseltä päivältä: Olin talvilaskentakierroksella Salossa, pitkästä aikaa Halikonlahden reitillä jolla olen kiertänyt jo joskus 60-luvulla. Kiersimme lenkin ja etsimme visusti paikalla olleita peukaloisia ja koskikaraa, havaitsematta niitä. Kun palasimme takaisin, paikalla oli sattumalta Kirjosen Jorma, etsimässä myös peukaloisia. Jäimme juttelemaan toviksi keskenämme ja sillä välillä Jopi olikin kuullut jo peukun rätinän. Eräs mukana ollut laskija tietysti tuomitsi asian noin vain väännöksi kun havaitsija on kuka on ja yksikseen sen kuuli, mutta kun haravoimme pari kertaa itsekin kunnolla tuon paikan, siinähän se rätisi, peukaloinen. Parempi vain hankkia kuulolaite jos itse ei onnistu kuulemaan tai rillit jos ei näe, ja ennen kaikkea keskittyä etsimään lintuja eikä puhumaan poissaolevista pahaa kaveriringissä...
Pitää jälkikäteen vähän täydentää tätä vääntöjuttua kun satuin tänään törmäämään ihan klassiseen vääntöön. Kaveri oli saanut tiedon että tietyssä paikassa on päiväunillaan lehtopöllö. Hän oli mielestään nähnyt tämän linnun, tosin vain lennossa pari kertaa kaukaa metsän sisällä puiden välissä. Sattui olemaan vain niin että hän oli kaksi kilometriä väärässä paikassa, lukenut tiedot nuotista oikein mutta silti oli tullut täysin väärään paikkaan kai jonkun vanhan muistikuvansa ohjaamana. En maininnut tuosta sen enempää, mutta palatessani jo kotiin päin se pöllö oli edelleen nukkumassa ilmoitetulla paikallaan...
Tuohon RK-sivupolkuun sen verran etten itse vapaaehtoisesti noita rariteetti-ilmoituksia täytä jos ei mukaan ole liittää esimerkiksi kuvia tai muuta kättä pidempää pelkän kuvauksen tueksi, pelkkä kuvaus ei välttämättä ole tiedettä vaan ihmissuhdetesti. Jossakin Utössä tai Jurmossa olen pyynnöstä sellaisia tehnyt ilman noita kuviakin, mutta tavallisesti silloin on mukana ollut ainakin muita näkijöitä jotka ovat määritystä kannattaneet. Yksin nähdyt ja dokumentoimatta jääneet kummajaiset saavat jäädä rauhassa omiin vihkoihini, ei niitä tarvitse markkinoida julkisuuteen. (Tätä blogia en julkisuudeksi laske, ei tällä ole lukijoita.)
***
( tai tuo pienempi keskellä parvea... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.