Lintumuisteluita VII

Olen liikkunut suksilla pääkaupunkiseudullakin, vaikken koskaan Helsingissä asuessani. 1980-luvulla kun asuimme ensimmäisessä omassa asunnossamme Länsi-Vantaalla, oli miulla tuiki tavalliset latusukset joilla kävin kelin suosiessa retkellä läheisessä Petikon metsässä, sinne oli rakennettu kuntoilijoita varten valaistu latukin mutta tavallisimmin pääosa lenkistäni kulki pitkin metsää ja peltoja. Hiihtämiseni on jopa mediaan dokumentoitu kun paikallislehden toimittaja oli kanssani talvilintulaskentaretkellä tammikuun 1986 alkupäivinä. Sivun mittainen juttu sai monet paikalliset lintuja seuraavat soittamaan miulle havainnoistaan.

25.1.1986 tein suunnilleen samanlaisen lenkin suksilla, vaikka lämpötila oli yli nollan ja sää täyspilvistä ja jopa sumuista niin että näkyvyys pyöri toisinaan sadan metrin tuntumassa. Iltapuolella aurinko onnistui sitä hieman jo hajoittamaan.

Alkumatka sujui suksia kantaen, latua ei ollut ja kävelytiet hiekoitettu. Mustarastaat, tali- ja sinitiaiset sekä harakat tulivat vastaan jo tässä vaiheessa. Kehäkolmen alituksen jälkeen alkoi latu ja heti sen jälkeen näkyä metsälinnustoakin. Hömö- ja töyhtötiaisia sekä puukiipijöitä oli vielä tuohon aikaan heti metsän laidasta alkaen. Miulla oli metsässä oma ruokintapaikka tänäkin talvena, sieltä löytyivät nämäkin lajit. Vieressä oli vielä riistamiehillä pari omaa ruokintapaikkaansa peuroille ja hirville. Niillä näki keltasirkkuja ja närhiä. Lähimetsä oli korkeaa kuusikkoa missä tuntui lentävän ja ruokailevan kai kolmekin käpylintuparvea.

Kanahaukkanaaras käväisi myös yhdellä ruokintapaikalla etsien yllätettävää, sillä oli kesäisin pesänsä muutaman sadan metrin päässä. Jatkoin Pitkäsuon poikki Pyymosan suuntaan, siellä oli suoritettu hakkuita mutten arvannut vielä noihin aikoihin millainen täyttömäki niihinkin maisemiin myöhemmin kasvaisi. Miulla oli tuolla vielä pönttöjäkin enkä tosiaan arvannut että ne kaikki olisivat turhia jonkin ajan kuluttua. Urpiaisia näkyi kaksikin kertaa pieni parvi, hömötiainen ja puukiipijä lauloivat jo, palokärkikoiras naputteli koivunoksaa syötävää etsien.

Lähempänä tietä ruokaili pyypari lepikossa ja hyräilivät hiljaa keskenään, koiras innostui välillä hieman soidintelemaankin. Keväinen lemmenhetki loppui siihen kun ohi meni metsästäjä ja koiransa.

Tuossa kohtaa lakkasin seuraamasta laskentalenkkiäni, käännyin länteen ja palasin takaisin päin Friimetsän kautta. Käpylintuja lensi täälläkin, samoin punatulkkuja. Alkutalven lumet olivat katkoneet nuoria kuusia ja isompienkin puiden latvoja. Nyt talvella löytyi puista myös runsaasti lintujen, erityisesti rastaiden viimekesäisiä pesiä.

Paluumatka kotiin olikin sitten enemmän kuntoilua, mutta lähes loppusuoralla tuli vielä vastaan neljäntoista tilhen parvi.

Seuraavanakin päivänä lähdin hiihtämään samoille tienoille, vaihteeksi Petikon metsän itäosiin. Keli vuorostaan ei ollut kovin suosiollinen. Alkuosuuden yleisölatu oli lähes jäässä ja kulutti hetkessä voiteet suksien pohjista, muutaman kerran jouduin niitä sinne lisäämään ennen kuin pääsin sen verran syvälle metsään että voin lähteä omille poluilleni.

Mustarastas oli taas lähes ensimmäinen lintuni lenkille lähdön jälkeen ja toinenkin yksilö löytyi heti sen jälkeen kun olin jättänyt yleisöladun. Urpiaisia ja punatulkkuja tuntui olevan tänäänkin liikkeellä, puukiipijät, hömötiaiset ja hippiäiset olivat äänessä täälläkin. Kaksi käpylintuparveakin huomasin, toisen pystyin määrittämään pikkukäpylinnuiksi.

Hiihtelin tutulle viirupöllönpöntölle asti mutta tyhjää siellä nyt oli. Pyitä oli kuitenkin puronotkossa kolme yksilöä. Teerikin oli asustellut paikalla, jäljet huomasin kun nousin viereiselle mäelle.

Iltapäivällä alkoi kova lumisade jonka koillistuuli onnistui tuiskuttamaan pian vanhat jäljet peittoon. Se sentään peitti myös jäiset yleisöladut mutta vastaavasti hiljensi linnut. Metsän halki hiihtelin vain muutaman tintin häiritsemänä kunnes iltaneljän jälkeen olin taas kotona.

***

( rengas vasemmassa jalassa, olisikohan omia merkitsemiäni )