( retkellä oli sumuisia päiviä jolloin jäi aikaa kuvata maisemia )
Merellä olen ollut samoihin aikoihin
aiemminkin. Taisinkin joskus aiemmin mainita jotakin tammikuussa 1976
Jurmoon tekemästäni retkestä. Saaressa olin edelleen 24.I,
seuranani edellisiltana saapunut tamperelaiskolmikko Lasse Kosonen,
Pertti Ranta ja Raimo Seppälä. Pakkasta oli kuutisen astetta,
keskipäivällä asteen verran vähemmän. Taivas oli pilvien
peitossa, tuuli koillisessa ja aamupäivällä tiputteli taivaalta
hiljalleen lunta.
Merimetsoja oli retkeni alkupäivinä
ollut runsaasti ja nytkin löytyi lähinnä tuulensuojaiselta
eteläpuolelta yhteensä 104 yksilöä. Isokoskeloita näkyi jonkin
verran aamumuutolla länteen ja kuuden tukkakoskelon parvi oli myös
tullut muualta etelärannan edustalle kiertelemään. Päivän
yllättävin vesilintu oli nokikana, joka oli ilmaantunut etelärannan
soran edustalle uimaan aamuksi. Talven eteneminen mantereella taisi
olla syynä tuon ilmestymiseen, laji on normaaleinakin
muuttoaikoinaan hyvin harvinainen vieras Jurmossa. Muuten merellä
näkyi vain siellä täällä paikallisen tuntuisia meri- ja
harmaalokkeja.
Maalintuja saaressa oli myös vähän.
Pulmuset olivat runsaimpia maalla, 26 yksilöä löytyi kahdessa
parvessa joista toinen kahdentoista linnun ryhmä taisi lähteä
Itäriutalta muuttamaan koilliseen. Talitiaisia oli saaren metsissä
ja kylällä viisitoista ja kuusitiaisia viisi, niistä neljä
parvena sataman kulmilla. Erikoinen havainto oli myös hippiäinen
joka oli ilmaantunut Tykkikallion laitakatajikkoon. Kottaraisia oli
tuon ajan tavan mukaan taas kuusi talvehtijaa kylällä. Kanahaukka
etsi saalista, sen toivossa hävisi viimeksi Grundvikharuun.
Seitsemäntoista lintulajia näkyi
päivän mittaan. Tampereen joukossa oli enemmän monialaharrastajia,
Rannan Pertin johdolla tuli tutustuttua saaren jäkäliinkin.
( tällä retkellä löysin peräti kahdesti rantaan ajautuneen turskan, toinen oli vielä elävä )
Kahdeskymmenesviides päivä olikin
sitten lähtöpäivämme. Retkellä olimme puoleen päivään asti,
laivamatka Turkuun kesti taas iltakuuteen. Jurmossa ehdimme nähdä
vielä 180 merimetsoa saaren lähiympäristön luodoilla
päivystämässä. Koskeloita oli nytkin runsaasti, eilistä enemmän.
Yksi riskiläkin löytyi, samoin pari allia.
Tuon ajan tavan mukaan pysyttelin
yhteysaluksen sisätiloissa paluumatkan ajan. Näki ikkunastakin että
isokoskeloita oli Nötön korkeudella jo runsaasti. Jään raja oli
Berghamninselällä, menomatkalla se oli sijainnut Pärnäisten
tasolla. Ilmeisesti jäätyminen oli ajanut vesilintuja Jurmoon asti.
Yhden merikotkankin huomasin ikkunasta jossakin Pärnäisten takana.
Paluupäivän lajimäärä jäi yhteentoista.
***
( näitäkin tuli tällä retkellä seurattua )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.