Lintumuisteluita VI

( retkellä oli sumuisia päiviä jolloin jäi aikaa kuvata maisemia )

Merellä olen ollut samoihin aikoihin aiemminkin. Taisinkin joskus aiemmin mainita jotakin tammikuussa 1976 Jurmoon tekemästäni retkestä. Saaressa olin edelleen 24.I, seuranani edellisiltana saapunut tamperelaiskolmikko Lasse Kosonen, Pertti Ranta ja Raimo Seppälä. Pakkasta oli kuutisen astetta, keskipäivällä asteen verran vähemmän. Taivas oli pilvien peitossa, tuuli koillisessa ja aamupäivällä tiputteli taivaalta hiljalleen lunta.

Merimetsoja oli retkeni alkupäivinä ollut runsaasti ja nytkin löytyi lähinnä tuulensuojaiselta eteläpuolelta yhteensä 104 yksilöä. Isokoskeloita näkyi jonkin verran aamumuutolla länteen ja kuuden tukkakoskelon parvi oli myös tullut muualta etelärannan edustalle kiertelemään. Päivän yllättävin vesilintu oli nokikana, joka oli ilmaantunut etelärannan soran edustalle uimaan aamuksi. Talven eteneminen mantereella taisi olla syynä tuon ilmestymiseen, laji on normaaleinakin muuttoaikoinaan hyvin harvinainen vieras Jurmossa. Muuten merellä näkyi vain siellä täällä paikallisen tuntuisia meri- ja harmaalokkeja.

Maalintuja saaressa oli myös vähän. Pulmuset olivat runsaimpia maalla, 26 yksilöä löytyi kahdessa parvessa joista toinen kahdentoista linnun ryhmä taisi lähteä Itäriutalta muuttamaan koilliseen. Talitiaisia oli saaren metsissä ja kylällä viisitoista ja kuusitiaisia viisi, niistä neljä parvena sataman kulmilla. Erikoinen havainto oli myös hippiäinen joka oli ilmaantunut Tykkikallion laitakatajikkoon. Kottaraisia oli tuon ajan tavan mukaan taas kuusi talvehtijaa kylällä. Kanahaukka etsi saalista, sen toivossa hävisi viimeksi Grundvikharuun.

Seitsemäntoista lintulajia näkyi päivän mittaan. Tampereen joukossa oli enemmän monialaharrastajia, Rannan Pertin johdolla tuli tutustuttua saaren jäkäliinkin.

( tällä retkellä löysin peräti kahdesti rantaan ajautuneen turskan, toinen oli vielä elävä )

Kahdeskymmenesviides päivä olikin sitten lähtöpäivämme. Retkellä olimme puoleen päivään asti, laivamatka Turkuun kesti taas iltakuuteen. Jurmossa ehdimme nähdä vielä 180 merimetsoa saaren lähiympäristön luodoilla päivystämässä. Koskeloita oli nytkin runsaasti, eilistä enemmän. Yksi riskiläkin löytyi, samoin pari allia.

Tuon ajan tavan mukaan pysyttelin yhteysaluksen sisätiloissa paluumatkan ajan. Näki ikkunastakin että isokoskeloita oli Nötön korkeudella jo runsaasti. Jään raja oli Berghamninselällä, menomatkalla se oli sijainnut Pärnäisten tasolla. Ilmeisesti jäätyminen oli ajanut vesilintuja Jurmoon asti. Yhden merikotkankin huomasin ikkunasta jossakin Pärnäisten takana. Paluupäivän lajimäärä jäi yhteentoista.

***

( näitäkin tuli tällä retkellä seurattua )