Vihkoon vietyä XLVII

1.11.1986: Kolmekymmentä vuotta sitten oli talvilaskentaviikonloppu ja niinpä miekin aloitin senkertaiset syyslaskennat Vantaan ja Espoon rajamailla kulkevalla taajamareitilläni. Museo oli jakanut reittinumerot, tämä oli numero 90 heidän listoillaan, ja reitin biotooppijakautumat ja lintujen osuminen eri ympäristötyyppeihin piti nyt ilmoittaa. Kaupunki- ja maaseutuasutusta tämä enimmältään oli, lisänä hieman peltoa ja metsää. Keli oli tyydyttävä, kuusi astetta lämpöä, täyspilvistä, tuuli ei kovin kovaa ja näkyvyyskin kohtalainen. Lenkki oli pitkä, kuutisentoista kilometriä, joten aikaisin piti lähteä jotta ajoissa poiskin pääsisi.

Heti alkajaisiksi tulivat vastaan syksyn yllättäjät, tänne jääneet tervapääskyt. Viisi lintua huomasin jo Martinlaaksossa, varpushaukkakin siellä risteili mutta taisi olla yhä liian hidas noita kiinni ottamaan. Tilhetkin ilmaantuivat listoille heti alkumatkasta ja samoin näkyi reitin ainoaksi jäänyt kuusitiainen.

Matka jatkui Raappavuoren reunaa Varistoon. Siinä oli lyhyt metsäosuus mistä löytyi hippiäinen ja närhi. Varistossa linnusto oli tyypillistä omakoti- ja rivitaloalueen pihalajistoa, varpusia, tiaisia, varislintuja ja marjapensaiden sekä pihlajien kimpussa rastaita ja tilhiä. Kolme tervapääskyä risteili täälläkin, nämä tänne jääneet oli helppo huomata koska ne lensivät jo aika hitaasti ja matalalla. Hämeenkylän koulun luona yli lensi pähkinähakki, se oli varmaan noita lähimetsän pesijöitä joka kävi täältä etsimässä koristepuista ruokaa talven varalle.

Reitti jatkui Vihdintien ali Tuomelan koulun ohi Tammipääntielle Espoon puolelle. Tilhiä näkyi pari hieman isompaa ryhmää, yksi tervapääsky kierteli täälläkin etsien ilmasta syötävää. Yksinäinen hemppo löytyi Hämeenkylän kartanon tienhaaran tuntumasta. Jupperissa ja Laaksolahdessa linnusto oli aika alkutalvista pihalinnustoa tintteineen ja variksineen, täällä löytyi yleensä myös fasaaneja ja varpusia oli pensasaidoissa runsaasti. Yksi tervapääsky täälläkin lensi, aika väsyneenä parin metrin korkeudessa risteillen.

Espoosta palasin takaisin Vantaan suuntaan Karakallion, Leppävaaran kartanon ja Lintuvaaran kautta. Pieni pelto-osuus sisältyi matkaan ja siltä löytyi laskentaan niittykirvinen ja ohilentänyt kanahaukka. Rastaiden joukossa oli punakylkirastas ja metsänreunassa huuteli närhi. Talojen välissä lenteli taas muutama tervapääsky.

Päivä alkoi olla jo iltapuolella kun olin taas Vantaalla, Koivuvaaran kautta saavuin Rajatorppaan. Pääskyt olivat jo tainneet mennä horrostelemaan tulevaa yötä, niitä ei enää näkynyt. Muutenkin linnut olivat perinteisiä pihapiirin talvilintuja. Pientaloalueen läpi kuljin Pellakseen, sieltä metsikön läpi Louhelaan ja sieltä Martinlaakson poikki kotiin. Tilhiä näkyi vielä hämärtyvässä illassa, samoin merelle lentäviä lokkeja jokunen. Ojanvarren pajukossa ruokaili urpiaisparvi ja toinen isompikin näkyi jo aika lähellä kotia. Vielä illalla ehti yli lentää 45 heinäsorsan parvi, ehkä muutolla länteen.

Jo reitin loputtua ehdin nähdä vielä kolme tervapääskyä kotitalon ympäristössä iltasella ja ohi meni myös päivän toinen kanahaukka. Kaikkiaan reitillä näin 34 lajia ja 1325 lintua. Tervapääskyjä oli reitillä 18 yksilöä. Kertaakaan ennen en ollut niitä marraskuussa nähnyt. Niitä näkyi vielä muutamana päivänä tämän jälkeenkin, mutta oma viimehavaintoni taisi tulla 7.XI eikä kai niitä Suomessa muuallakaan nähty enää kovin monta tämän jälkeen. Ne jäivät yöpymiskoloihinsa ikihorrokseen.

***