Vihkoon vietyä XXXVII

15.10.1986: Kuten vähän pelkäsimme, seuraavakin aamu aukeni sumuisena, näkyvyys pyöri jossakin sadan metrin tietämissä, hetkittäin parissa, kolmessasadassa metrissä. Lämmintä oli silti ja lounaistuulikin varsin heikkoa. Muutontarkkailun voi unohtaa.

Kylällä ja männikössä oli tuttua lajistoa, eivät kai osanneet pois saaresta sumussa. Sarvipöllö ja joku toinenkin sen näköinen pöllö piileskeli männikön puiden latvoissa. Hippiäisiä oli edelleen kymmeniä, tiaisia tuntui myös olevan paljon ja sinitiaisia erityisesti oli tullut saareen, ne vähän yrittivät liikkuakin lounaaseen sumusta välittämättä kun poistuin männikön suojasta avomaille.

Etelärannassa näkyvyyttä oli sen verran että meren näki siinä vieressään olevan, pari kiurua ja harmaalokki olivat ainoat linnut jotka siellä näin. Kahlaajareitille tulin aamukymmenen aikaan, ja tänäänkin onnistuin löytämään tässä sumusumpussa ne paikalliset kolme joutsenlajia. Erityisesti huomio kiintyi siihen että Järvellä oli vain kaksi lintua, pikkujoutsen ja eilinen punasotka. Tuommoista kaksikkoa ei Järven ainoina lintuina ole varmaan koskaan ennen tai jälkeen nähty. Taveja oli jostakin tullut kolmen parvi Etelälahteen, se oli vasta retken toinen havainto lajista. Kahlaajat olivat entisellään sinnikästä valkovikloa myöten.

Joutsenlammen kautta palasin ihan sen isokirvisen toivossa mutta ei sitä siellä tänään näkynyt. Oli siellä muita pikkulintuja ja varpushaukka niitä jahtaamassa. Sielläkin tuli vastaan iso sinitiaisporukka menossa länteen päin. Sillä lajilla tuntui olevan tieto jostakin paremmasta, muut eivät muuttaneet, ainoana poikkeuksena kahlaajareitillä huomaamani seitsemäntoista järripeipon parvi. No, urpiaisia ja vihervarpusia nyt meni sentään kuten joka päivänä näihin aikoihin, muttei niitäkään pariasataa enempää.

Evästelyn jälkeen jatkoin itäpuolen kierrokselle suon ja lepikon kautta. Pyrstötiaisia näkyi vielä tänäänkin, peräti kaksi parvea, muuten pusikot olivat tuttujen tinttien, punarintojen ja rastaiden valtaamia. Kaakkoiskallion, Grundvikin, Molkkuniemen ja itäsantojne kautta kiertelin mutta huono näkyvyys piti meren puolen linnut piilossa. Kahlaajista taivaanvuohi, suosirri ja tundrakurmitsa löytyivät täältäkin ja idästä tuli taas saareen uusi sinitiaisporukka. Palatessani käväisin taas leppälehdossa ja nyt näin myös siellä pitkään viihtyneen pikkusiepon. Parvi käpylintuja muutti ylitseni itään.

Tampereen kaksikko oli kiertänyt taas omaa lenkkiään ja nähnyt kylän yllä iltapäivällä länteen muuttavan tervapääskyn. Sekin tuli siis lokakuun puolella nähtyä myös Jurmossa tänä poikkeuksellisena syksynä. He olivat myös kirjanneet punakylkirastaita niin että lajin muuttosumma nousi lähes kolmeensataan, yllättävän vilkasta menoa silläkin lajilla. Iltakolmen jälkeen olimme saaneet myös vahvistuksia: Rivaston Ari ja Helstolan Jari olivat tulleet saareen Utösta ja kaimalla kun oli asemarengastuslupa, verkot viritettiin tietysti heti männikön vakiopaikoille. Eikä turhaan, illan jo pimettyä Topi ja Hessu kantoivat asemalle peräti kolmen pöllölajin sylilliset. Niitä ihmeteltiin ja kuvattiin huolella. Myöhäisestä aloituksesta johtuen päivän rengastukset jäivät kuuteentoista.

***

( helmari, suopöllö ja sarvari yhtiksessä )