Vihkoon vietyä XXXIX

( onko yhtään yhtäläisyyttä muutamaa päivää aiemmin tekemääni piirustukseen )

17.10.1986: En tiedä oliko toiveitamme kuultu vai mikä oli syynä mutta aamu aukesi selkeänä. Tuuli oli noussut lounaasta ja puhaltanut sumun pois, taivaalla oli jonkin verran poutapäivän keski- ja yläpilviä.

Epäilimme että muuttajille olisi ehtinyt kertyä paineita ja tarkkailimmekin sitten muuttoa puoli kahdeksasta yhteentoista. Välissä oli tosin tauko, se johtui siitä että verkkoon eksyi pikkusirkku, joka vain hetkeä aiemmin putosi taivaalta männikköön. On mahdotonta sanoa oliko se sama lintu joka saaressa oli jo joitakin päiviä aiemmin, mutta hieno lintu tämäkin oli. Sitä kuvattiin ja mittojakin kirjattiin. Siiven pituus oli 73 ja pyrstön pituus 61 milliä, nokka oli 8,2 milliä pitkä ja 5,0 milliä paksu, joten voi sitä sanoa pieneksi ja kolmiomaiseksi. Siiven kärki oli 4 – 3,5 – 2 – 6 ja ulkohöydyn kovertumat 3. 4. ja 5. käsisulissa. Lintu painoi 13,6 grammaa.

Muuttoa oli, viitisensataa haahkaa ja lisänä saman verran määrittämättömiä isoja vesilintuja, haahkoja ilmeisesti nekin, kuikkalintuja tusina joista yksi kaakkuri määritettiin, varpushaukkoja 28 kolmen paikallisen lisänä, rastaita kolme ja puolisataa, urpiaisia saman verran lisänään parisataa vihervarpusta ja toistasataa viherpeippoa,myös toistasataa punatulkkua, peippoja viitisensataa joista määritettyjä järrejä neljä viidestä. Muutolla huomattiin myös myöhäinen keltavästäräkki ja ulkosaaristossa harvinainen varpunen. Tiaisia vaelsi toistasataa joista valtaosa sinkkareita. Niittykirvisiäkin riitti vielä muutolle 250 lintua. Vaihteeksi oli siis hyvä muuttopäivä.

Mie lähdin muinaismuistolta itää kiertämään, tamperelaiset länteen. Liikkuvia lintuja oli vieläkin, tuulihaukka meni lounaaseen männyn ohi ja idästä tuli saareen nuori maakotka, joka taisi jopa laskeutua lepikon vaiheille. Itäriuttaa pitkin tuli saareen tilhiparvi, Itäsannoilla ei ollut kahlaajia, hietikolla juoksi vain pulmunen. Grundvikin niityltä nousi kyllä ilmaan pari taivaanvuohtakin. Jatkoin miekin matkaa länsipäähän, kahlaajat siellä olivat vanhoja tuttuja, jänkäkurppaa ja valkovikloa myöten. Pikkujoutsen ja punasotka olivat yhä Järvellä.

Päivän lajimääräksi saimme 69. Topin ja Hessun rengastustyö tuotti 156 merkintää, hippiäinen pysyi vakaasti ykkösenä 66 rengastuksella, kakkosena talitiainen 31 ja kolmosena punarinta 21 merkinnällä. Punatulkkujakin tarttui kiinni kymmenen. Koukkukyntisistä kiinni saatiin kaksi varpushaukkaa, helmi- ja sarvipöllöt. Illalla asemalle tulivat Ilkka Rauvola ja Henry Lehto.

Taivas oli puhdistunut pilvistä päivän mittaan kokonaan, tuuli oli kääntynyt länteen, ehkä jopa länsiluoteeseen. Oli pilvetön yö ja luvassa täydellinen kuunpimennys. Sitähän piti lähteä illalla ulos katsomaan. Hyvältä se näytti ja samalla bongasimme kaksi naapurigalaksia, kolme pallomaista tähtijoukkoa, koko joukon avoimia tähtijoukkoja ja tähtäilimme useita kiinnostavia tähtiä sekä planeetoista Marsia ja Jupiteria, kiikarein sekä miun tähtiputkellani joka nyt pääsi kunnolla näyttämään mihin se pystyy.

***

 (Rivaston Topi katsoo putkellani, Trogenin Olli kiikarilla ja Aholan Matti hymyilee muuten vain, kuva otettu pimeässä, vain salama välähti )