Tartuin tilaisuuteen

( taigarautiainen Viikki 16.10.2016 klo 15:17 )

16.10.2016: Lintutiedotus on viime päivät ollut täynnä ilmoituksia taigarautiaisista. Työviikko kun on menossa ollut en ole höntyillyt niiden perässä, mutta nyt kun taas on vapaata, alkoi harmittaa jatkuva lajia koskeva viestijono puhelimessani. Puolille päiville nukuin kuten yötyöläisen tapa on, sitten rauhassa nautitun aamiaisen/päivällisen jälkeen suunnistauduin vakituisimmalle retkikohteelleni eli Viikkiin.

Siellä piti myös oleman näitä Siperian rautiaisia, ihan viimeisimmän tiedon mukaan kaksikin kappaletta. Kiltisti koetilan kierrettyäni tulin laidunten reunaan navettojen taa missä oli porukkaa reunustamassa koetilan lieteallasta. Siihen vain jonon jatkoksi, tosin heti kuului varoitus että älä jää siihen, linnut tulevat kuulemma ihan sille paikalle ruokailemaan. No, siirryin pari metriä sivummalle odottamaan. Mitään ei kuulunut, paitsi loputonta juttua bongarien kesken, ja sitten maininta että etelässä kaartelee neljä hiirihaukkaa. Seuraava vilkaisija lisäsi että niistä vasemmalle kaartelee myös maakotka. Siinähän näkyivät kunnolla kun putken niitä kohti käänsi.

Samalla lensi ihan vierestä pari pikkulintua, ja eikö vain kuulunutkin saman tien rautiaismainen tihitys, kiireempi ja pidempi. Kun linnut sai näkyviin, siinä olivat päätähdet itse. Hetkeksi ne lensivät huoltorakennuksen takaiseen rikkaruohostoon mutta pian toinen niistä tuli kymmenkunnan metrin päähän tienreunaan ja siitä sitten ojanpohjalle ruokailemaan. Välillä se pistäytyi reunassa mutta putosi taas ojaan. Sitä pitkin se tuli koko ajan lähemmäs porukkaa, ja kun mie olin niitä viimeksi tulleita niin satuinpa ihan onnella olemaan lähes eturivin paikalla katsomassa kun se sieltä ojasta taas eteen kiipesi. Myötäaurinko paistoi ja muutenkin oli leppoisaa, mitä nyt vähän tunkua ohi siihen eteen tuntui muutamilla olevan. Toinen lintu tihitteli edelleen rikkaruohostossa näkymättömissä kun tämä nousi siivilleen ja lähti ylämäkeen navetan suuntaan. Tie oli vapaa joten käytin sen hyväkseni ja lähdin kiertämään peltoja ja Vanhankaupunginlahden rantoja.

Purolahdella oli edelleen jo pitkään viihtynyt valkoviklo, kuten päivälleen kolme vuosikymmentä sitten Jurmossa. Näkyi pikkutikkaa, käpytikkaa ja pyrstötiaisia, hömötintit olivat myös liikkeellä. Rastaita velloi pihlajissa yhä suuria parvia vaikka huippumäärät taisivat mennä jo pari päivää aiemmin.

***

( rautiaisille ominainen harmaa kaulus näkyy näin päin paremmin )