Vihkoon vietyä XXXIV

( kuovi viivyttelee )

12.10.1986: Meitähän oli kunnon miehitys Jurmossa aamun auetessa pilvipoutaisena, lähes tyynenä, hyvän näkyvyyden vallitessa ja meri piti lämmön vielä seitsemässä asteessa. Mie aloitin toiveikkaana staijin muinaismuistolla varttia vaille seitsemän, muutto vain tuntui olevan vaatimatonta. Heti alussa tuli vielä kuuden hippiäisen porukka lepikon suunnasta männikköön, vihjaten siitä että jotakin liikettä yöllä oli varmaan ollut. Hetken kuluttua tuli perässä vielä kolmen hippiäisen parvi, mutta muut linnut jäivät vähiin. Rastaita, urpiaisia, järrejä ja keltasirkkuja liikkui harvakseltaan mutta tunti huipulla riitti miulle.

Verkoillakin oltiin jo puolivaloilla, Hannun oli määrä lähteä takaisin mantereelle päivän yhteysaluksella. 44 hippiäistä saaren kolmestasadasta paikallisesta hän ehti silti jo aamulla merkitä, samoin yöllä saareen tulleet kaksi uutta helmipöllöä. Kuusi puukiipijääkin ehti verkkoihin ennen niiden poistamista, saaressa oli niitä ainakin kolmekymmentä eli lisääkin olisi päivän mittaan varmasti tullut. Pari mustapääkerttua oli myös männikössä, toinen verkossa, ja myöhäinen pajulintu joka säilytti koskemattomuutensa.

Mie lähdin etelärannan kautta kiertämään tällä kertaa itään, länteen oli nyt runsaasti vapaaehtoisia kirvisbongareita. Kylältä lähti samoihin aikoihin aamulla pari kiväärein tai haulikoin aseistautunutta miestä itään päin kettujahti mielessään. Minua vastaan tuli kahdeksan sepelkyyhkyn parvi joka ajatteli laskeutua mutta jatkoikin sitten saman tien etelään. Pieniä alliparvia meni länteen merellä, samoin muutama gavia joista määritin yhden kaakkurin. Kuovi oli tänään Grundvikissa, kai sama kuin lännessä eilen näkemäni. Itäsannoilla ei ollut enää yhtään kahlaajaa, edustalla kuitenkin neljä härkälintua ja 40 tukkakoskeloa. Itäriutallekin kävelin ja sieltä nousi yllättäen ilmaan lehtokurppa, muutto oli kai jäänyt vähän kesken kun lepikkoon asti ei ollut lentänyt. Takaisin palatessani ylitseni lensi viiden tunturikiurun parvi länteen. Männikössä oli pari isokäpylintua, Hannu oli nähnyt niitä viisi. Suo ja leppälehto olivat rastaiden ja punarintojen valtaamat, lepikon puolella oli yksi pikkusieppo ja suolta nousi ylös taivaanvuohi. Muinaismuistolla oli taas kangaskiuru, ehkä edelleen sama kuin pari päivää täällä ollut.

Iltapäivällä sitten lähdin satamakatua länteen ja käväisin viereisellä joutsenlammen niityllä. Siellähän se nyt oli, se isokirvinen. Nyt sitä oli aikaa katsella kolme varttia eikä se tuntunut lähtevän paikalta minnekään, lieneekö löytänyt tuon jo eilen. Hannu ja Blomqvistin Bertil olivat jo matkalla kotiin mutta Tampereen kaksikko ehti myös hyvin näkemään kirvisen. Nyt se oli hieman eilistä kesympi, päästi kerran jopa noin 30 metrin päähän. Miehän tietysti kirjoittelin lisää kuvausta tirpasta sivukaupalla vihkooni. Maassa se oli kova menemään, kun se laskeutui niin minuutissa se jo ehti juosta parikymmentä metriä sivuun putoamispaikastaan. Tähystysasento paljasti aina missä mennään. Lännen kahlaajareitillä oli edelleen samaa lajistoa kuin aiempinakin päivinä, jänkäkurppia ja valkovikloa myöten, joutsenkaksikkokin yhä paikalla. Iltasella muutti vielä pikkutikanaaras länteen ennen paluutamme asemalle.

Päivä oli lajeissa mitaten retken toistaiseksi paras, 76 lajia. Tamperelaiset olivat kunnostautuneet ja nähneet pikkusirkun. Sellaista miulla ei tainnut olla edes elämänpinnoissa. Jäimme kolmistaan odottelemaan huomista.

***

( puukiipijät runsastuivat )