( taiga- eli kirjosiipiuunilinnulla on entisen nimen mukaisesti kaksi siipijuovaa )
10.10.1986: Gustafssonin Esko poistui
saaresta aamulla joten jäimme Kormanon Hannun kanssa kaksistaan
jatkamaan. Vaikeuksia oli tiedossa puolin ja toisin. Miullahan oli
hukassa kaukoputken okulaari ja kulmaprisma joten se oli täysin
käyttökelvoton. Aamu oli pilvinen, jopa tihkuinen ja
lämpimänpuoleinen, tuuli heikkoa kaakosta. Tuo kaikki tarkoitti
että pikkulinnut olivat liikkeellä, erityisesti Hannua verkoilla
työllistävät hippiäiset.
Näkyvyyttä oli tihkussa alle
kilometri joten staijaus sujui ihan kiikarillakin. Järrejä muutti
neljäsataa, urpiaisia kaksisataa, muut muuttajat jäivät sitten
vain kymmeniin tai sitäkin vähemmälle. Muuton lopuksi lähdin
sitten etsimään eilisiä jälkiäni Leppälehdosta, ja todella
suureksi hämmästyksekseni satuin löytämään etsimäni, olivat
parin katajan alla, kai tarttuneet niiden oksiin kun siitä läpi
illalla ryysin. Sen verran viisastuin etten sitten tällä retkellä
enää vienyt tuota kaukoputkeani toista kertaa leppälehtoon enkä
etelälehtoonkaan, samanlaista tiheikköä sekin oli. Lisäksi tein
tuolle okulaari-kulmaprismayhdistelmälle verkkopaulalangasta (joka
on tosi paksua ja punottua) turvaköyden jonka sidoin ruuviin jonka
oli tarkoitus pitää niitä kiinni ja joka siis oli eilen löystynyt.
Se viritys toimi, todistin itselleni joskus aikoja myöhemmin kun
kerrankin ruuvin taas löystyttyä huomasin niiden riippuvan
irrallaan tuon turvaköyden varassa. Olisivat siis pudonneet
toisenkin kerran. Se turvaköysi on kiinni vieläkin ja toimii jos joskus vieläkin haluan tuota putkea käyttää.
Muuten kaukoputkella ei ollut päivällä
suurta virkaa, satoi nimittäin jo aika paljon reippaammin eikä se
putki tietystikään tähtien katseluun tarkoitettuna ole ollenkaan
vesitiivis. Tuuli oli samalla kääntynyt lounaaseen ja hieman
yltynytkin. Tein uuden kierroksen lepikkoon, nyt paineetta, ja olihan
siellä katsottavaa. Retken ensimmäinen kangaskiuru liikuskeli
lehdon ylälaidan kallioilla. Itse lehdossa oli pari sarvipöllön
näköistä piileskelijää, kaksi oli tullut sarvaria verkoistakin,
samoin yksi helmipöllö. Rastaita oli pudonnut lehtoon runsaasti,
samoin punarintoja ja vihervarpusia.
( tihkun kastelema lehtokurppa )
Verkoistakin tuli kaikenlaista.
Pöllöjen lisäksi kiinni jäi lehtokurppa, hippiäisten joukosta
löytyi retken toinen taigauunilintu ja taas tuli uusi renkaaton
pikkutikkakin. Sumu oli tihenemässä mutta kahlaajareitille piti
kyllä lähteä. Sama kahlaajalajisto kuin edellisinä päivinä löytyi nytkin, osaksi tietysti
äänekkyytensä takia. Pikkujoutsenkin oli edelleen länsiriutan
suojaisessa kainalossa, laulujoutsen taas järvellä. Pulmunenkin
lenteli länsipäässä. Sade oli tauonnut mutta tilalle tuli tiheä
sumu, näkyvyys painui noin sataan metriin. Merelle ei siis
kannattanut tähystellä.
Ruokailutauon jälkeen ei sumussa ollut
oikein muuta tekemistä kuin kompata noita metsiköitä uudestaan.
Lintuja oli pudonnut sinne vielä päivälläkin, lopulta arviomme
saaressa olevan 500 hippiäistä, 250 laulurastasta, 150
punakylkirastasta, 210 räksää, 200 punarintaa, 13 peukaloista ja
50 punatulkkua muiden muassa. Pajusirkkujakin taisi jäädä
verkkoihin kymmenen, viisitoista niitä arvioitiin nähdyn. Kaikkiaan
rengastuksia tuli Hannulle 262 ja niistä hippiäisiä oli peräti
207. Sumun takia lajimäärä jäi kuutenkymmeneenkolmeen. Vesilinnut
olisivat pidentäneet listaa huomattavasti. Iltasella saimme
huomiseksi vahvistukseksi Bertil Blomqvistin.
***
( hymyileekö sarvarikin? )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.