10.10.2016

Vihkoon vietyä XXXII



( taiga- eli kirjosiipiuunilinnulla on entisen nimen mukaisesti kaksi siipijuovaa )


10.10.1986: Gustafssonin Esko poistui saaresta aamulla joten jäimme Kormanon Hannun kanssa kaksistaan jatkamaan. Vaikeuksia oli tiedossa puolin ja toisin. Miullahan oli hukassa kaukoputken okulaari ja kulmaprisma joten se oli täysin käyttökelvoton. Aamu oli pilvinen, jopa tihkuinen ja lämpimänpuoleinen, tuuli heikkoa kaakosta. Tuo kaikki tarkoitti että pikkulinnut olivat liikkeellä, erityisesti Hannua verkoilla työllistävät hippiäiset.


Näkyvyyttä oli tihkussa alle kilometri joten staijaus sujui ihan kiikarillakin. Järrejä muutti neljäsataa, urpiaisia kaksisataa, muut muuttajat jäivät sitten vain kymmeniin tai sitäkin vähemmälle. Muuton lopuksi lähdin sitten etsimään eilisiä jälkiäni Leppälehdosta, ja todella suureksi hämmästyksekseni satuin löytämään etsimäni, olivat parin katajan alla, kai tarttuneet niiden oksiin kun siitä läpi illalla ryysin. Sen verran viisastuin etten sitten tällä retkellä enää vienyt tuota kaukoputkeani toista kertaa leppälehtoon enkä etelälehtoonkaan, samanlaista tiheikköä sekin oli. Lisäksi tein tuolle okulaari-kulmaprismayhdistelmälle verkkopaulalangasta (joka on tosi paksua ja punottua) turvaköyden jonka sidoin ruuviin jonka oli tarkoitus pitää niitä kiinni ja joka siis oli eilen löystynyt. Se viritys toimi, todistin itselleni joskus aikoja myöhemmin kun kerrankin ruuvin taas löystyttyä huomasin niiden riippuvan irrallaan tuon turvaköyden varassa. Olisivat siis pudonneet toisenkin kerran. Se turvaköysi on kiinni vieläkin ja toimii jos joskus vieläkin haluan tuota putkea käyttää.


Muuten kaukoputkella ei ollut päivällä suurta virkaa, satoi nimittäin jo aika paljon reippaammin eikä se putki tietystikään tähtien katseluun tarkoitettuna ole ollenkaan vesitiivis. Tuuli oli samalla kääntynyt lounaaseen ja hieman yltynytkin. Tein uuden kierroksen lepikkoon, nyt paineetta, ja olihan siellä katsottavaa. Retken ensimmäinen kangaskiuru liikuskeli lehdon ylälaidan kallioilla. Itse lehdossa oli pari sarvipöllön näköistä piileskelijää, kaksi oli tullut sarvaria verkoistakin, samoin yksi helmipöllö. Rastaita oli pudonnut lehtoon runsaasti, samoin punarintoja ja vihervarpusia.


( tihkun kastelema lehtokurppa )

Verkoistakin tuli kaikenlaista. Pöllöjen lisäksi kiinni jäi lehtokurppa, hippiäisten joukosta löytyi retken toinen taigauunilintu ja taas tuli uusi renkaaton pikkutikkakin. Sumu oli tihenemässä mutta kahlaajareitille piti kyllä lähteä. Sama kahlaajalajisto kuin edellisinä päivinä löytyi nytkin, osaksi tietysti äänekkyytensä takia. Pikkujoutsenkin oli edelleen länsiriutan suojaisessa kainalossa, laulujoutsen taas järvellä. Pulmunenkin lenteli länsipäässä. Sade oli tauonnut mutta tilalle tuli tiheä sumu, näkyvyys painui noin sataan metriin. Merelle ei siis kannattanut tähystellä.


Ruokailutauon jälkeen ei sumussa ollut oikein muuta tekemistä kuin kompata noita metsiköitä uudestaan. Lintuja oli pudonnut sinne vielä päivälläkin, lopulta arviomme saaressa olevan 500 hippiäistä, 250 laulurastasta, 150 punakylkirastasta, 210 räksää, 200 punarintaa, 13 peukaloista ja 50 punatulkkua muiden muassa. Pajusirkkujakin taisi jäädä verkkoihin kymmenen, viisitoista niitä arvioitiin nähdyn. Kaikkiaan rengastuksia tuli Hannulle 262 ja niistä hippiäisiä oli peräti 207. Sumun takia lajimäärä jäi kuutenkymmeneenkolmeen. Vesilinnut olisivat pidentäneet listaa huomattavasti. Iltasella saimme huomiseksi vahvistukseksi Bertil Blomqvistin.


***


( hymyileekö sarvarikin? )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.