Vihkoon vietyä XXXI

9.10.1986: Aamukuudelta sää oli sangen syksyinen, lämpöä viisi astetta, luoteistuulta lähes kymmenen metriä sekunnissa, enimmäkseen pilvistä ja niistä satoi lumikuuroja. Aamumuutolle kuitenkin menimme, urpiaisia ja punatulkkuja tuntui muuttavan ja meni mukana hajaporukoita muitakin lajeja. Tavalliset peipot olivat jo vähissä mutta järrejä meni pikkuporukoin länteen. Juuri ennen aamukahdeksaa ohi muutti syksyn ensimmäinen pulmunen. Muuttajien määrät jäivät vähäisiksi, järrejä ehkä viitisen sataa, urpiaisia parisataa, tulkkuja kahdeksankymmentä.

Taas lähdin tuulensuojaisen etelärannan kautta länsipäätä kohti. Kanahaukka partioi saaressa, samoin piekana, ehkä eilen saareen jääneitä. Varmasti uutena putosi saareen pikkutikka. Etelärannasta löysin jo tutuksi tulleet riskilän ja härkälinnun sekä kahlaajien alkajaisiksi tyllejä ja suosirrejä. Lounaiskallion luona ohi lensi taas ruokkikin. Kahlaajareitin nimikkolajisto oli jälleen tuttu aiemmilta päiviltä, vain sillä erolla että nyt sain ilmaan sen jänkäkurpankin. Tuttu joutsenkaksikko oli vaihtanut paikkaa länsilahdelle länsiriutan tuulensuojaan. Ruokki näkyi täälläkin, samoin härkälintu ja riskilöitä peräti seitsemän. Nummen kautta kämpälle kävellessäni huomasin lapinharakan ajavan takaa sitkeästi niittykirvistä, no, nälkä oli miullakin joten en jäänyt katsomaan miten siinä kävi.

Iltapäivällä lämpö oli noussut kahdeksaan asteeseen, tuuli heikentymässä ja kääntymässä länteen, taivas puolipilvinen ja näkyvyys syksyiseen tapaan mainio. Uuden kierroksen alkajaisiksi nuori merikotka muutti aseman yli länteen. Lähdin itään, lepikon laidassa oli aamusta jääneiden lisänä peukaloinen. Kaakkoisella rannalla oli taas uikkuja, neljä silkkiuikkua ja kolme härkälintua. Grundvikissa saalisteli kaunis sinisuohaukkakoiras matkaten samalla länteen. Itäsantojen edustalla ui lisää härkälintuja, kuusi peräti, kavereinaan kaakkuri ja ruokki pilkkasiipien, riskilöiden, koskeloiden ja merimetsojen lisänä. Hietikolla ruokaili myös tundakurmitsa, suosirri ja pari tylliä. Ilta oli pitkällä kun komppasin lepikon läpi takaisin asemalle. Katselin lepikon keskiosissa parin ketun puuhia, ja kun jo melko pimeässä asemalle ehdin, huomasin järkytyksekseni että kaukoputkeni okulaari ja kulmaprisma olivat pudonneet jonnekin tuonne leppälehdon pusikkoon, joku oksa oli takertuessaan pyyhkäissyt ne irti. No, pimeää nyt jo oli, etsintä piti jättää huomiseen mutta toivotonta se oli mielestäni jo nyt, sen verran paha tuo tiheikkö on, katajaa, saniaisia ja kaatuneita puita sekä katkenneita risuja maanpinta täynnä.

Päivä oli kuitenkin varsin hyvä, 71 lajia taas havaittiin. Rengastukset jäivät kuitenkin vain 72 lintuun. Hippiäiset olivat häviämässä, seitsemästäkymmenestä paikallisesta verkkoihin jäi vain kuusitoista. Talitintti karkasi ykköslajiksi 31 merkinnällä. Mukavimpina merkittyjen joukossa olivat kaksi varpushaukkaa, kaksi pikkutikkaa ja kaksi helmipöllöä.

***

( vielä en tiedä miten tässä käy... )