Vihkoon vietyä XXX

( gentti haluaisi tietää mistä puhutaan, ruokareseptejäkö tässä vaihdetaan )

8.10.1986: Rauli lähti aamun yhteysaluksella kotia kohti ja Jurmoon jäivät kanssani jatkamaan Hannu ja Esko. Tuuli oli kovanpuoleista ja luoteesta, mikä Jurmossa tarkoittaa tyhjää päivää. Aamumuuton tarkkailu osoitti kuitenkin että variksilla olisi kaikesta huolimatta pieniä paineita, muutama vesilinturyhmäkin näkyi merellä lentämässä. Kanahaukkoja saapui saareen kolme, mutta menohalut loppuivat avomeren äärellä kokonaan ja ne jäivät kiertelemään paikallisiksi. Yksi niistä törmäsi verkkoonkin. Varpushaukoilla oli vähän sama tauti, tusinan muuttajan lisäksi saareen jämähti viitisen paikallista joista pari löytyi verkoista. Piekanaankin se tarttui, saaren yli muuttanut lintu löi jarrut päälle ja jäi Grundvikharuun paikalliseksi.

Tuuli oli sellainen että kahlaajareitille kannatti kulkea nyt suojaisempaa etelärantaa pitkin. Muutama tylli ja tundrakurmitsa löytyi jo sieltäkin, mereltä lisäksi härkälintu ja riskilä. Tuuli oli voimistunut jo viidentoista sekuntimetrin puhuriksi ja pohjoispuolella aallokko oli korkeaa, etelässä se kohosi sellaiseksi vasta kauempana.

Järvellä oli edelleen tuttu joutsenkaksikko, pieni ja isompi. Kahlaajat olivat suunnilleen entisillään, etelärannan löytöjen lisänä kapustarinnat, suosirrit, taivaanvuohet ja se sama valkoviklo. Jänkäkurpat onnistuivat väistämään tällä kertaa kumpparimme tarvitsematta nousta ilmaan tuulen vietäviksi. Joku riivatun pikkukahlaaja jäi kovassa tuulessa määrittämättä, no, tylli tai suosirri se varmaan kuitenkin oli.

Nummen poikki pikamarssia tulin vähän evästelemään asemalle ja sen jälkeen siirryin tuulta pakoon leppälehtoon. Tiaiset piilottelivat siellä katajien katveessa, samoin koko joukko peippoja, vihervarpusia ja pikkurastaita. Tuuli vei kaikki kiinnostavammat äänet mennessään, pari tiltalttia, peukaloinen ja nukkuva sarvipöllö kuitenkin paljastui tuurillakin.

Rengastajalla oli männikössä töitä hippiäisten kanssa. Eilinen määrä oli puolittunut, mutta jäi niitä kiinni vieläkin 68. Päivän erikoisempi saalis oli lapinharakka, sen käsittely on aina tarkkaa puuhaa sillä lanttu leikkaa jos vain saa sormesta otteen. Päivän lajimäärä jäi tuulen takia toistaiseksi retken heikoimmaksi eli 59:ään ja rengastustenkin määrä yhtä vaille sataan.

***

( vakavat ilmeet puolin ja toisin )