Vihkoon vietyä XLVI

30.10.1999: Työviikko oli takana taas ja lauantai aukesi heikkotuulisena, puolipilvisenä ja kuusi astetta lämpimänä. Itsekseni lähdin aamuyhdeksän maissa Kaivokselan vakiokierrokselle, muut kotona tuntuivat pitävän enemmän nukkumisesta. Runsaan tunnin lenkillä linnustossa oli jo vähän alkutalvista tuntua. Toki muuttolintuja oli vielä, rautiainen, laulurastas, vähän muitakin rastaita ja muutama peippo. Urpiaisia oli tullut pohjoisesta, punatulkkuja lähempää metsistä, tali- ja sinitiaiset, harakat ja heinäsorsat Mätäojan pullaruokintapaikalla olivat ne runsaimmat lajit.

Seuraavaksi lähdin viemään ruokaa Petikon metsän lintulaudalle. Siellä tiaiset olivatkin monilajisempia, lisänä oli neljä hömppäriä, pari töyhtötiaista ja yksi kuusitinttikin. Käpytikka kyttäili lähipuissa olinko tuomassa uutta talipötköä paikalle. En tällä kertaa, vasta seuraavalla. Se olisi varmaan houkutellut myös lähimetsän puukiipijän ruokinnalle.

Jatkoin matkaa Pitkäsuon täyttömäen laidalle. Tikkoja oli täällä enemmän, käpytikan lisänä oli myös palokärki ja kaksi harmaapäätikkaa, ne pitivät ääntä reunametsissä. Punatulkut olivat täällä runsaimmat linnut, niitä lenteli ristiin rastiin pikkuryhminä. Kauempana ronkkui korppi.

Vielä kävin katsomassa mitä Pitkäjärven lintutornilta näkisi. Muutaman telkän ja heinäsorsan lisäksi avovedessä kellui kolme uiveloa. Närhi lensi yli, samoin pieni räkättiparvi ja pari urpiaista. Muuttoa ei ollut kummemmin täälläkään joten puolen päivän jälkeen palasin kotiin katsomaan miten siellä pärjäillään.

***