Talviaikaa odotellessa

Taas on työviikko takana. Päivät lyhenevät joten retket ovat jääneet lyhyiksi lähikäynneiksi. Enimmät viikon kierrokset tein Haltialan tai Pitkäkosken maastossa Vantaanjokivarressa. Eilen satoi joten metsäkierros oli luonnollinen valinta. Vaihteluakin kaipasin joten lähdin sitten kiertämään Mustavuoren ympäri.

Linnut olivat hiljaisia sielläkin. Tiaisia liikkuu, samoin rastaita mutta kumpiakaan ei suuria määriä. Tilhiä ja urpiaisia kuului lentävän metsän yllä. Olin jo varma siitä ettei metsässä ole mitään erityistä kun kuljin kaatuneen lahon haavanrungon vierestä. Sitä oli kaivellut joku tikka innokkaasti ja heti mielessäni ajattelin että täällä on ollut varmaan valkoselkä. Pari askelta ehdin ottaa kun ihan vierestäni, parin metrin päästä maasta nousi juurikin valkoselkätikkanaaras ja lennähti kymmenkunta metriä puunrungolle katsomaan kuka häntä häiritsee. Hiljainen tuo on kun se metsässä puuhailee, vähän kauempaa kulkien en olisi huomannut mitään.

Viime yö oli viimeinen töissä vähään aikaan, nyt on tarkoitus viettää hieman lomaa. Vähän myöhään menin nukkumaan ja vastaavasti aika myöhään päivällä sitten nousin ylös. Kun verhot auki vetäisin, huomasin että ikkunan takana on koko joukko pihlajanmarjavarkaita, rastaat olivat tyhjentämässä tuota lähintä puuta ihan vieressä. Säikkyivät ne kun mie liikuin, mutta pari kuvaakin onnistuin lopulta niistä ottamaan ennen kuin lähtivät jatkamaan matkaa.

Kello oli jo yli kolmen kun lähdin päiväkierrokselle. Vuosaaren suunnassa on ollut pitkin viikkoa muutakin katsottavaa, siperian rautiaisia mustalla kurkulla ja ilman, nyt myös vuorihemppo ja tunturikiuru ja jo useamman päivän ajan kashmirinuunilintu Porvarinlahden rannassa ihan sataman kulmassa. Siellä ajattelin ehtiväni käydä.

Auton jätin kasan kulmille ja kävelin paikalle. Tuuli oli aika navakkaa ja osui ikävästi juuri noihin kulmiin, mutta lintu oli kuitenkin paikalla ja tyypillisesti päästeli vähän väliä kutsuääntään joten sitä seuraten se sieltä löytyi. Kamerankin olin ottanut mukaan toiveikkaana mutta ei osunut tarkennus kohdalleen tuolla risukossa elohopeamaisesti liikkuvaan kohteeseen.

Jo auringon painuessa niin matalalle että se jopa alkoi näkyä pilvenreunan alta käväisin vielä kasan kulmalla rautiaispaikalla katsomassa tilannetta. Hiljaista siellä oli ellei oteta mukaan isoja naakkaparvia jotka yli lensivät ja vielä isompaa urpiaisparvea joka velloi pitkin jätetunturin laitaa. Ei tuntunut enää mielekkäältä jäädä etsimään mitään hiljalleen hiipuvassa illassa vaan lähdin ajamaan kotia kohti, kaupan kautta tietysti...

***

( kaukana tänään kävin )