Vihkoon vietyä XLIV

25.10.1975 oli samanlainen kuin tämäkin päivä, pimeä, pilvinen ja tihkuinen. Tosin iltapuolella sää hiljalleen kirkastui ja tuuli tyyntyi, tänään taitaa käydä päinvastoin. Olin koko päivän Halikonlahdella ja sen ympäristössä.

Retkeni alkoi Vuohensaaren tien varresta kierroksella vedenpuhdistusaltaiden ympäri. Heti alussa jätelietealtaiden luona tapasin kaksi pikkuvarpusta. Ne olivat tuohon aikaan harvinaisia, mutta nämä havainnot osoittautuivat myöhemmin niiden runsastumisen ensi merkeiksi. Sen verran erikoisia ne vielä tuohon aikaan olivat että kirjoitin niistä vihkoon sivun mittaisen selostuksen. Eivät ne yksin olleet, paikalla oli myös tiklejä, hemppoja, kelta- sekä pajusirkkuja seuranaan yksittäiset pulmunen ja peippo, lisäksi yli muutti koko ajan urpiaisia ja punatulkkuja pikkuporukoin.

Vesilintuja riitti noihin aikoihin. Tavi oli runsain, sitten heinäsorsa ja telkkä, joukossa oli vielä yksitoista jouhisorsaa, haapana, punasotka, yhdeksän allia, kolme isokoskeloa ja lisänä kolme nokikanaa sekä kaksi silkkiuikkua. Harmaalokkeja lorvaili alueella vielä parisataa seuranaan kuutisenkymmentä kalalokkia. Ampuhaukka ja mahdollisesti kanahaukka jahtailivat lintuja tihkuilun suojassa.

Muuttajiakin oli vielä, pari töyhtöhyyppää ja yhdeksän laulujoutsenta menivät pysähtymättä ylitseni. Viurilanlahden lietteen komppasin ja nousi sieltä ilmaan vielä kolme taivaanvuohta. Satoja variksia ja naakkoja päivysti rannan ja peltojen tuntumassa. Jatkoin Joensuun puiston kautta Viurilan niitylle. Puistossa oli rauhattomasti liikehtiviä hömötiaisia, neljä puukiipijää ja tietysti kierteleviä rastaita ja punatulkkuja. Yksi nuori laulurastas oli kokenut kovia, se oli menettänyt pyrstösulkansa ja myös vasemman siipensä käsisulat. Otin sen kiinni ja mittasin sen ehjän siiven pituudeksi 120 milliä. Jätin sen metsään selviytymään onnellaan. Varpushaukka oli kuitenkin myös paikalla, tosin lähti pian lahden ylle kaartelemaan.

Viurilan niitylle tullessa kuulin Halikon venelaiturilla kolmesti terävän, metallisen SRIIII-äänen, ja välittömästi lensi ehkä neljän metrin päästä ohitseni komeasti kimaltava sinivihreä kuningaskalastaja siihen suuntaan missä olin jo käynyt. Silkkiuikkuja löytyi kaksi lisää, samoin uusia heinäsorsia, isokoskeloita, telkkiä ja retkelle uusina tukkasotkia. Palailin puiston suuntaan ja nyt sen yllä kisaili jo kaksi varpushaukkaa ja läheistä jokivartta seuraili saaliin toivossa myös kanahaukka. Mitenkähän rastasparka mahtoi pärjätä... Palailin takaisin vedenpuhdistusaltaille, pellolla ruokaili kolme uuttukyyhkyä ja nyt saostuskaivolietteen kaatokuopilla oli jo kolme pikkuvarpusta. Nehän ovat nopeita lisääntymään... Kaikkiaan retkellä näin 50 lajia, hyvä tulos pimeälle loppusyksyn päivälle.

***