Vihkoon vietyä XLI

( tuttuakin tutumpi verkkovieras )

19.10.1986: Kaiken kivan pitää joskus loppua ja tämä oli sitten lähtöpäiväni. Siinä samalla tyhjenikin koko asemamiehitys. Tyhjää ei ollut kuitenkaan kuin muutama tunti, illalla saareen saapui Raimo Hyvönen jonka tarkoitus oli tulla jatkamaan rengastusta, hänet tapasimme pikimmältään Pärnäisissä laivan tultua päätelaituriinsa.

Koko aamu meni verkoilla niitä tyhjennellessä ja sen jälkeen kämpän siivoamisessa. 94 rengastusta ehti Rivaston Topi hoitamaan ennen kuin lähti aamukymmeneltä Utöseen vaihtamaan varusteitaan ja hän palasi yhteysaluksen kyydissä mukanamme Pärnäisiin.

Maastoretkelle ehtivät vain Ilkka ja Henry, he kävivät kierroksen saaren itäpäässä. Härkälintuja oli nyt taas kolme, samoin lehtokurppia. Varpus- ja kanahaukan ehtivät myös nähdä, samoin merikotkan. Neljä ruokkiakin oli idässä.

Männikössä kuhisi yhä hippiäisiä, arvioimme niitä olevan 350 joista 69 ehdittiin rengastaa. Kaksi helmipöllöä ja sarvipöllö löytyivät taas verkosta, helmareilla oli jo eilen saadut renkaat. Pikkutikka oli männikössä, samoin 85 punarintaa joista kymmenen merkittiinkin. Peukaloisia oli vielä 15 ja kuusi puukiipijää ehdittiin merkitä kahdestakymmenestä tänäänkin. Pyrstötiaisiakin kuului tulevan männikköön juuri kun verkot oli saatu sieltä pois.

Kun Topi lähti Utöseen luulimme että tässä tämä nyt oli, vain siivousta, tavaroiden pakkaaminen ja vähän evästystä jäljellä. Aivan lopuksi Hessu meni kaatamaan laskiämpärin tyhjäksi ja lukitsemaan vessan oven. Siinä hän huomasi oudon pikkutirpan hippiäisten joukossa, ja tuli heti antamaan asemalle ilmoituksen: PROOOO. Kello oli jo 12:20 ja laiva tulossa kello 13, joten vähän kiirettä oli pidettävä, onneksi paikka oli vain runsaan sadan metrin päässä. Sitä riskiä ei kukaan ottanut että olisi tyytynyt yrittämään katsoa lintua putkella asemalta. Hienosti lintu näkyi siinä viisi minuuttia männyissä ja katajissa, välillä ihan jokusen metrin päässä, ehdin kirjoitella siitä vihkoon kolme sivua proosaa, pitäneekö korostaa että laji, siis hippiäisuunilintu, oli miulle elämänpinna, jo retken kolmas. Mutta lintu ymmärsi kiireemme ja hävisi sisemmäs männikköön, me reippailimme takaisin asemalle ja tavaroilla lastattuna marssimme satamaan mihin y/a Harun juuri sopivasti kanssamme tuli.

( myöhemmin pro on näkynyt näinkin läheltä )

Vähän staijailimme kotimatkalla, näkyi ruokki, satakunta telkkää, 180 tukkakoskeloa ja haahkoja, kyhmyjoutsenia, heinäsorsia, Hessu päivysti tietysti lähes koko matkan kannella ja näki monikertaisesti enemmän... Matkalla kokosimme päivän asemakaavakkeen, sille saimme 57 lajia. Sen sitten luovutimme Hyvöselle kun hän oli vasta saareen tulossa.

Pärnäisissä olimme iltaneljältä ja vielä bussimatkan aikana näkyi Nauvossa merikotka sekä varpushaukka. Kotiin Vantaalle tulin myöhään illalla. Hieno retki tästäkin tuli, lajejakin peräti 115 tämän runsaan parin viikon aikana. Suuria muuttoja ei näkynyt mutta Jurmo on riittävän iso saari antamaan haastetta joka päivälle jos sen haluaa kunnolla läpi käydä. Tämä oli kolmas kerta peräkkäin kun siinä saaressa loka-marraskuisen syyslomani vietin, seuraavina vuosina kokeilinkin sitten jo Hangon lintuasemaa...

***

( staijia kannella, vain yksi seipiö tuohon aikaan )