Vuosipäivänä

Lauantaista tulikin sitten aurinkoinen. Aamu tosin aukeni pilvisenä mutta kirkastui pian. Heti herättyäni luulin saaneeni synttärilahjaksi Turkin vallankaappauksen mutta pianhan tuokin paljastui putinisteilta kopioiduksi lavastukseksi ja islamistien omaksi yritykseksi kaapata demokratia yksinvallan työkaluksi ennen kaikkea oikeuslaitosta vastaan.

No, tuohon on totuttu. En ole saanut ikinä mitään lahjoja ellen ole niitä itse itselleni ostanut, en nytkään jos sellaiseksi ei lasketa asemanhoitajan lähtöä aamulaivalla kotiin. Hän kiersi itäpään vakiokierrosta kun me laskimme Oskun ja Timon kanssa aamuvakion muuttajia ja muinaismuistolle näkyviä paikallisia lintuja. Yllättävän paljon muuttohavaintoja tuli heinäkuiseksi aamuksi, syynä tietysti tuo tiirojen edelleen jatkuva liike eteläisiin. Vesilintujakin oli liikkeellä aiempaa enemmän, pari mustalinturyhmää ehti mennä jo ennen vakion alkamisaikaa. Kuikka muutti läheltä ohi ja ruokkeja näkyi taas viisitoista.

Kahlaajia muutti aiempaa heikommin, olivat tainneet nousta matkaan heti sateen tauottua yöllä. Paikallisia pikkukuoveja oli silti enemmän kuin yhtenäkään päivänä tällä retkellä. Tuuli oli navakkaa ja esti kaikki haaveet niiden pyydystämisestä. Länsipään vakiolaskennassa kahlaajia kuitenkin näkyi yhä kohtalaisesti, toki eilistä vähemmän. Suosirrien määrä puolittui mutta kuovisirrejä näkyi yhä viisitoista. Järven punakuirit olivat hävinneet mutta nummelta löytyi viiden linnun parvi. Pikkutiirojakin oli edelleen neljä. Kaikki retkellä näkemämme ovat aikuisia, eikö se laji lisäänny ollenkaan...

Kun kaikki vakiolenkit oli laskettu jo aamupäivän puolella, jäi hyvää aikaa kompata saaresta kaikki ne nurkat joilla en ollut vielä tähän mennessä ehtinyt käydä. Tämä paljastikin sitten aika paljon lisälajistoa. Löytyi muun muassa teerikana poikasineen ja vielä sulkasatoinen koiraskin, löytyi vihdoin yksi kähmivä kirjokerttu, muut näkivät käenpiikapoikueenkin. Metsistä keksittiin peukaloista, kultarintaa, satakieltä, mustapää- ja lehtokerttuja. Käpylintuja oli enemmän kuin muina päivinä ja saarella syntynyt korppiperhekin tuli paikalle viettämään aikaansa, tuskin sentään minua onnittelemaan. Aseman seinustoilla pesivät pääskyt tuntuvat olevan kovin myöhässä, vain yhdellä näyttäisi olevan selvästi poikaset ja nekin kovin pieniä, yksi pari tuo vielä pesäänsä pelkkiä heinänkorsia eli tyhjähän se taitaa vielä olla. Taitaa kesä loppua ennen kuin pojat ehtivät ilmaan, toivottavasti sentään ei...

***

(kaukoputken läpi kännykällä napattuja kumpikin lauantainen kahlaajakuva)