Vanhus palaa töihin

Sunnuntai oli lähtöpäivä, alkava viikko on taas työtä. Kirjanpitotoimet olivat vieneet ajan lähes puoliyöhön ja herääminen aamuvakiolle taas neljän maissa oli haastava. Taivaalla oli jälleen aamurusko, joten oli odotettavissa että jossakin vaiheessa sataisi. Sitä ei tarvinnutkaan odottaa edes viiteen asti, silloin päätimme keskeyttää toviksi muutontarkkailun ja palasimme asemalle. Sade tuli kuitenkin kuuropilvestä joten puolen tunnin päästä jatkoimme uudestaan. Oskulle jäi keskeyttämisestä sen verran huono omatunto että jatkoimme tarkkailua vielä puoli tuntia vakion loppumisen jälkeen, kaksi tuntia tehokasta tarkkailua täyteen. Jatkoaika ei ollut turha, vesilintuja, tiiroja sekä pikkulintujakin liikkui ja Suolla huuteli yllättäen retkipinna, luhtakana.

Laiva lähti vasta iltapäivällä joten miulla oli hyvää aikaa osallistua Timon seurana vielä länsireitin laskentaan. Osku lähti samaan aikaan laskemaan itäreittiä. Sää oli edelleen kovin pilvinen, mutta jo selkenemään päin. Kahlaajia näkyikin kohtalaisesti, suosirrisumma nousi toisen kerran retken aikana yli kolmensadan. Joukossa oli edelleen kuovisirrejä ja muutama jänkäsirriäinenkin. Pikkutiiroja näkyi tänäänkin kaksi. Pesivistä kahlaajista hyypät ja punajalkaviklot olivat häviämässä, muualta tulevista taivaanvuohet lisääntymässä. Ensimmäinen kapustarintakin löytyi järven tienoilta. Reitin ulkopuolella merimetsojen määrä jatkoi hidasta kasvuaan. Ristisorsakin oli ilmaantunut takaisin järvelle päivän mittaisen piilottelun jälkeen. Ihmettelimme kovin mihin merikotkat ovat hävinneet, niitä ei näkynyt eilen eikä tänäänkään. Tuulihaukka sentään pelasti jonkun pedon kaavakkeelle.

Hiljalleen tästä lähdettävä oli, laiva lähti kahden aikaan Utöstä ja mie jo vähän ennen asemalta. Sataman tienoita kiertämällä laskin pesivät valkoposkihanhet ja etsin mitä läheisissä katajikoissa vielä lisää kähmisi. Paluumatkalla laivan kannella en juuri staijailla jaksanut vaan otin pienet päikkärit siinä auringon paistaessa.

Mantereelle tultuani pistäydyin vielä pikimmältään Halikonlahdella. Vesilinnut piilottelivat täälläkin, muutama harmaahaikara torkkui ruoikon reunassa, kurkipari kauempana lihakarjan tuntumassa. Viimeisen pysähdykseni tein tavan mukaan Aneriojärven lintutornille, siellä oli odotusteni mukaisesti kaksi kaakkuria. Verkkaan ajelin kotia kohti ja perillä olin puoli tuntia ennen vuorokauden vaihdetta.

***