Menneitä muistellen LXXXIII

(mehiläishaukan ilme)

19.7.1973: Heräsimme aamuun Porissa. Olimme Lähteenojan Jarin kanssa lähteneet hänen asuntoauton tapaiseksi tuunaamallaan pakulla, Datsun se muistaakseni oli, eilisiltana Salosta Turun ohikulkutien kautta kohti Poria. Mie olin juuri päässyt ulos Paimion Sairaalasta eikä ollut enää oikein mahdollisuuksia kesätöihin, joten päätimme Jarin kanssa ihan spontaanisti lähteä Suomea kiertämään vaikkemme oikeastaan mitään muun maan lintupaikoista tietäneetkään. Lappiin asti ei ollut tarkoitus mennä, mutta sinne lääninrajan tuntumaan kuitenkin.

Yyterin tiesimme hienoksi lintupaikaksi, varsinkin kahlaajia siellä pitäisi olla. Sinne siis, mutta ensin katsoimme kartasta että merellekin voisi täältä tähystää. Yön olimme viettäneet Ulasoorin vaiheilla ja vettä oli satanut roimasti. Sade ei loppunut aamullakaan kun lähdimme etsimään merinäköalaa Kuuminaistenniemen kärjestä. Jotakin tietä ajelimme niin kauan kunnes se loppui jonkun kesämökin pihaan. Siitä jalkauduimme etsimään avointa paikkaa, ja taas alkoi sade. Pakenimme pitämään sitä tuon mökin saunan nurkalle. Siinä kiikaroimme edessä olevia sorsia ja merihanhia kun mökin omistaja tuli autolla paikalle, varmaan valmistautuneena kohtaamaan joukon murtovarkaita. Vähän siinä oleskeluamme selittelimme ja linnuista juttelimme ja saimme jäädä paikalle staijailemaan edelleen. Kun sade lakkasi, tuli mereltä kärkeen mehiläishaukka, se tuli niin läheltä meitä että näimme kiikarein jokaisen yksityiskohdan sen värityksestä silmiä myöten.

Palailimme iltapäivällä takaisin ja pysähdyimme joksikin aikaa Kivinille ennen kuin jatkoimme Yyteriin. Leirintäalueen rannassa kävimme pikimmältään toteamassa ettei sieltä mitään lintuja näe ja ajoimme jonkin matkaa takaisin Riitsaranlahdelle. Siellä vietimme lopun illan. Heinäsorsien joukossa hohti vitivalkoinen albiinosorsa, rantaniityllä raksutti ruisrääkkä. Joku kanalintu lähti pusikosta, teereksi epäilimme sitä näkemättä. Kahlaajia oli edelleen vähänpuoleisesti, lehtokurppa soidinteli, rantasipi piti ääntään, meriharakka huuteli ja jostain löytyi metsäviklokin. Menimme autoon nukkumaan, edellisenä yönä oli satanut yli 20 milliä vettä, nyt näytti siltä että sade olisi lakannut.

***