Sattuikin sade

Tämän retken piti olla sateeton, mutta toisin kävi. Herätessä ikkunasta loisti vahva aamurusko kappelin takana. Aamuvakio puoli viidestä puoli seitsemään oli vielä kuiva vaikkakin pilvipeite oli paksu ja lounaan puolelta uhkaavan tummansininen. Tiirat olivat hävinneet selvästi eilisen aikana, merellä ei näkynyt enää eilisenlaista liikettä vaan lapintiiroja muutti jonkin verran suoraan etelään. Vesilintuja liikehti jonkin verran, retkelle uusina mustalinnut. Eilen runsaita ruokkeja näkyi tänäänkin liikkeessä eri suuntiin.

Ennusteet olivat uhanneet sateella joten päätimme lähteä saman tien harjua pitkin länteen laskemaan kahlaajareitin linnut. Reitin alkupisteessä olimme yhtaikaa ensimmäisten pisaroiden kanssa. Kahlaajia oli vähänlaisesti mutta pikkutiiroja kierteli ympäri etelälahtea ainakin neljä. Sirrejä oli entiseen tapaan enemmän riuttojen kuivissa osissa kuin rannassa.

Sade alkoi kunnolla kiertäessämme lounaisriuttaa. Sateessa vaatteet, silmälasit ja optiikka kastui pian läpimäräksi, mutta niiden läpi näkyi sentään jotakin, muun muassa kaksi parvea jänkäsirriäisiä ja retken ensimmäiset vesipääskyt. Myös ristisorsa järvellä oli retkilaji, se tosin ontui vahvasti toista jalkaansa. Punakuirien joukkoon oli tullut yksi kauniin punainenkin yksilö.

Sade jatkui ravakkana joten palasimme suorinta tietä asemalle, missä aika sitten kuluikin odotellessa sateen laantumista. Sitä ei tapahtunut sitten koko päivänä.

***