Taas täällä Jurmossa

Tässä on ollut pari päivää jolloin en ole ehtinyt blogia päivittää. Olen ollut maastossa, tietysti Jurmossa. Sain päähäni lähteä tänne viettämään syntymäpäivääni, koska siihen aikaan en koskaan ole tällä saarella ollut. Asema ei ole tyhjänä, tullessani oli jo yksi joka vaihtui toiseen eilen, tänään tuli lisää nelihenkisen perheen verran ja huomenna taas yksi.

Lintujakin saarella on. Kahlaajat muuttavat kun sää on epävakaista. Muuten paikalla on enimmäkseen täällä pesineitä poikueineen, niistä lapintiirat jo etelään lähdössä. Pesimälintujen rauhoitus on vielä voimassa länsipäässä joten käynti siellä rajoittuu vakiolaskentakierrokseen. Joskus täytyy käydä hätistämässä turisteja pois alueelta, kuten tänäänkin.

Saaren huomiota herättävin lintu länsipään ulkopuolella on nyt pikkukuovi. Sen määrä on päivittäin sadan kahta puolta ja linnut lentävät edes takaisin rauhattomina ja äänekkäinä. Ne viihtyvät kanervikossa ja variksenmarjakentillä jotka muistuttavat niiden pesimämaastoja tuntureilla ja pohjoisilla soilla. Länsipäässä huomiota herättävät eniten punajalkaviklot ja töyhtöhyypät jotka jaksavat varoitella poikasiaan milloin meistä, milloin lehmistä vaikka poikaset ovat jo lentokykyisiä ihan viimeisimpiä lukuun ottamatta.

Rannat ovat suosirrien valtaamat. Niitä liikuskelee pitkin levävalleja ja somerikkoa pikkuparvin joka puolella saarta. Eilinen summa nousi jo 369 lintuun, joukossa on kuovisirrejä ja satunnaisesti lapin- ja pikkusirrejä sekä jänkäsirriäisiä. Rengastajia joukossamme ei ole, mutta huomenna tulee saareen yksi, hänellä kuulemma tavoittenaan saada kiinni joku noista pikkukuoveista. Jäämme uteliaina odottamaan mahdollista menestystä.

***