Menneitä muistellen XCI

(etsitkö poikasille ruokaa...)

30.7.1975: Helsingissä alkoi ETYK III. Se näkyi miunkin arjessani, olin Perniön Huoltolan valvojana kesätöissä, Helsingistä oli siivottu kaikki puistot juopoista, joista ne joilla oli pakkohoitopäätös päällä oli tuotu tännekin. Paikat olivat täynnä ja väki happamana tuollaisesta pakkolomasta. No, eihän tämä mikään vankila ollut, avoimet ovet, mutta jos joku kesken lähti, siitä kyllä ilmoitettiin poliisille joka sitten toi kaverin takaisin kun sattui löytämään, yleensä juovuspäissään häiriötä tuottaneena...

Hellepäivä siitä tuli, ja miulla oli vapaata aikaa. Niinpä kävelinkin huoltolasta Kemiön puolelle Dalbyhyn, sieltä Puujärven ja Gammelbybergetin kautta Gammelbyhyn ja takaisin. Ajatuksenani oli Atlas-pinnanmetsästys Kemiön puolen ruudussa. Ensialkuun tietä pitkin kävellen tuli kyllä vastaan taas useampikin liikenteen uhri, oli keltasirkku, pikkulepinkäinen, kyy ja toinenkin keltasirkku jo ennen Strömman vanhaa kanavaa. Kemiön puolelta löytyi lisäksi harmaasieppo ja vihervarpunen yliajettuina.

Niitä pesimävarmuuksia alkoi sitten kertyä, poikueita löytyi töyhtötiaiselta, peipolta, harakalta, pensaskertulta, punarinnalta, hömötiaiselta, hippiäiseltä, harmaasiepolta, kirjosiepolta, pajulinnulta, vihervarpuselta ja niin edelleen. Puujärvellä lauloi kuusitiainen ja tikli. Järvi oli hyvin rehevä, yli kahdelta kolmasosaltaan umpeenkasvanut. Vesilintuja en nähnyt kuin neljä heinäsorsaa. Länsipuolen suolta tuli vanha kapustarinta kiertämään toviksi ylleni ja palasi sitten takaisin. Sen pesintä olisikin kovempi juttu, vaikka mahdolliselta se nyt kyllä näytti.

Kävin Gammelbybergetin huipulla katsomassa että vanha kolmiomittaustorni oli lahona jo ehditty kaataa. Mäen länsipuolen kuusikossa kerjäsi kanahaukkapoikue, ihan odotusteni mukaan. Mäen lounaispuolella törmäsin lehtokurppaan, joka yllätettynä lähti kovin vaivaisen oloisena viidentoista metrin päähän räpiköimään ja rääkymään vähän kuin lepinkäistä matkisi. Enpä höntyillyt vaan onnistuin näkemään myös yhden poikasen, joka tosin osasi jo lentää vähän. Jatkoin matkaa, Ridarplatsmalmenilta noin kilometri itään oli jo toinen kanahaukkapoikue, aika myöhäinen tällä kertaa. Eroa edelliseen oli vain kaksi kilometriä. Huonolta näytti tämän ja edellisen pesäpaikan tulevaisuus sillä metsää aiottiin kaikesta päätellen ryhtyä hakkaamaan lähitulevaisuudessa.

Palailin kohti Strömmaa, taas oli tiellä yliajettu pikkulepinkäinen, tuore tapaus. Strömmassa lenteli pari rantasipiä, Kemiön puolella yli meni valkoviklo. Huoltolan alueella huomasin sitten myös metsäviklon, ja iltakahdeksalta huoltolan yli lensi yhdentoista kalatiiran muuttoparvi etelään.

***

(kyllä tuokin pesinnän varmistaisi)