Menneitä muistellen XC

(alkumatkasta kahlaajat olivat runsaita)

29.7.1973 matkamme alkoi jo olla lopuillaan. Bjurbölessä Porvoossa aamutuimaan seurasimme kalasääsken lentopoikueen ilmailuharjoituksia ja huomasimme viidentoista töyhtöhyypän parven liikkeessä koilliseen, mikä lie sen pelästyttänyt. Vielä aamupäivän puolella lähdimme hiljalleen ajamaan kotia kohti. Pääkaupunkiseudun ohitimme ja tienvarsilta keräsimme tuttua lajistoa, västäräkkejä, lokkeja, kottaraisia, rastaita, varpusia, puluja ja jopa kuovinkin.

Nummella pysähdyimme katsomaan saalistelevaa ruskosuohaukkaa, järvenrantaniityllä oli myös pensastaskuja ja keltavästäräkki, yllä lensi taivaanvuohi. Jatkoimme matkaa Kiikalan-Suomusjärven Johdesuolle ja Varesjärvelle. Petolintuja olisimme halunneet nähdä retkellämme enemmän ja täältä vasta niitä sitten löysimme. Kalasääskellä oli täälläkin poikue lennossa, hiirihaukalla samoin, tuulihaukkakin löytyi.

(petolintuja ei näkynyt kuin vähän vaikka sisämaaosuudella ei voinut säitäkään niiden puutteesta syyttää)

Vielä kävimme Omenajärveä katsastamassa, hieman haastetta oli löytää paikka mistä näkisi avoveden selvästi, vesilintuja oli satoja mutta lajien määritys oli haastavaa etäisyyden ja vastavalon vuoksi. Jatkoimme kohti Saloa, retken päätimme Halikonlahdelle missä vielä kiertelimme parin tunnin kävelyn altaiden ympäri.

Kaikkiaan retkemme oli 12 päivää ja 3080 kilometriä pitkä, ja näimme sillä 125 lajia. Tulos olisi parantunut paljon jos olisimme tietäneet ne oikeat lintupaikat, tämä kierros oli vain opintomatka. Muutaman tuollaisen joutuisimme vielä tekemään ennen kuin tulokset paranisivat tai sitten pitäisi löytää paikallisia oppaita. Tyytyväisiä olimme kuitenkin, paljon uutta näimme ja jopa elishavaintoja kertyi. Linnustollisesti paras osuus oli heti alkupuoli Pohjanlahden rantaa ylöspäin, itäinen paluu oli sitten se osa jota piti opiskella myöhemmin lisää, kiirekin sitä tällä kertaa hieman heikensi. Monella hyvällä paikalla ehdimme vain käväistä kun olisi pitänyt tutustua pidempään jotta ne parhaat tarkkailupisteet olisivat löytyneet.

Auto oli mainio matkalla, heti alussa se oli todistanut käytännöllisyytensä kun kaatosateet kulkivat mukanamme. Ruokakin oli helppo tehdä siellä sisällä ja jääkaapissa ruokatarpeet säilyivät niin ettei tarvinnut tyytyä pelkkään retkimuonaan tai käydä jatkuvasti kaupoissa tai kuppiloissa syömässä. Jari kun oli käytännöllinen ihminen, kehitteli näitä kokemuksiamme edelleen ja ne näkyivät sitten toukokuisilla meriretkillämme ja noilla myöhemmillä Lapin kierroksilla joista on täälläkin puhetta ollut. Ja onhan Jarilla nykyisin asuntoauto, jolla taitaa tehdä ihan samantapaisia retkiä, on bongaillut kaikki Suomen kansallispuistot ja kai vähän muutakin, tosin vähemmän enää lintuja.

***

(loppumatkasta pikkulepinkäisiä näkyi poikueineen)