Menneitä muistellen LXXXI

(nykyisin kyhmyjoutsenen pesää ei ole vaikeaa löytää)

9.7.1978: Olin merellä. Lähteenojan Jari oli keväisien meriretkiemme aikaan kirjannut muistiin myös pesintään viittaavia lintuhavaintoja käymiltämme saarilta koska noina vuosina tehtiin Suomen ensimmäistä Lintuatlas-kartoitusta. Jarin kanssa kimpassa olimme lähteneet 7.7. illalla kartoittamaan tarkemmin tuota saaristoa Dragsfjärdin länsiosissa. Ensimmäisenä iltana olimme ehtineet Toranskärille, missä yövyimme. Seuraavana jatkoimme Vänön länsipuolelle Borstöhön ja Sommarölle, missä vietimme seuraavan yön.

Sommarön rannassa heräsimme yhdeksännen päivän aamuna. Helpot pesimälajit kuten haahkat ja pilkkasiivet olimme huomanneet poikueineen jo eilen tullessamme, samoin lapintiiran pesän, varoittelevat punajalkaviklot, lokit, kivitaskut ja varikset. Nyt aamulla listaa täydensimme meriharakkaparilla, varoittelevalla rantasipillä, sepel- ja uuttukyyhkyllä ja mehiläishaukalla. Metsäkierros tuotti odotettuja rastaita, kerttuja, pajulintuja ja peippoja, mutta parempaakin löytyi.

Kirjokerttuja saaressa oli ainakin yksi pari ja toisenkin puolikas varoitteli. Pikkulepinkäiselläkin samojen piikkipensaiden luona oli ruokaa nokassa ja varoitteli kaiketi pesäänsä. Tyytyväisinä löytämäämme jatkoimme matkaa Gloskäriin.

Gloskärissä näimme tietysti samoja peruslajeja poikasineen kuin Sommarölläkin, mutta lisänä täällä oli ainakin lapasorsaemo ja sillä poikue perässään, teerikin saaresta löytyi ja rannan edustalla ui kaksi riskilää. Pohjoispuolen lähiluodolla oli kyhmyjoutsenpari perässään neljä rumaa ankanpoikaa. Siihen aikaan noita oli vielä aika harvakseltaan, tulee mieleen kevätretki kahta vuotta myöhemmin kun kiertelimme päiväkausia tuolla Hiittisten saaristossa näkemättä ensimmäistäkään kyhmyjoutsenta vaikka silloinkin erityisesti pesimäluotoja kiertelimme, haahkoja merkiten.

Viikonloppu taittui loppua kohti ja iltapuoli kuluikin ajaessa takaisin Saloon, missä olimme puoli kymmenen aikaan. Paluumatkalla huomasimme vielä yhden mehiläishaukan joka tuli etelästä Hällskärille.Tämän retken jälkeen moni atlasruutu näytti tuolla alueella jo hyvin tutkitulta.

(tuo varmistaisi rantasipin pesinnän)