Menneitä muistellen LXXX

7.7.1965: Vietin kesää kotikulmilla silloisen Uskelan Sirkkulassa. Harvennussesonki alkoi olla jo ohi ja oli aikaa linnuillekin. Tuon päivän retken tein ihan lähinurkille. Vähäjoen vartta kävelin läheiselle minilammelle, vain parin aarin kokoiselle joen laajentumalle. Rantasipiä sieltä etsin ja löysinkin. Pellon puolella varoittelivat töyhtöhyypät poikasiaan. Kuovia ei enää näkynyt, sillä oli ollut pesä tuon lammen rantaniityllä.

Jokivarsi oli rehevä notko jonka joki oli saveen uurtanut, kukkaketoa ja rantaviiva tervaleppien reunustama. Laidunnus oli hävittänyt puuntaimet niityn puolelta, jäljellä oli vain katajapuskia joista hernekerttu valitsi vuosittain jonkun pesänsä piiloksi, niin nytkin. Niityllä asusti pensastaskuja ja keltavästäräkkejä, niilläkin oli ollut pesänsä ja nyt jo poikaset lähdössä maastoon.

Siirryin jokivarresta peltotietä pitkin läheiseen metsään ja sieltä sitten kotiin päin. Variksilla oli poikueensa lennossa jo, ja jatkuva raakkuminen seurasi minua kun niiden suosiman ladon ohi kävelin. Västäräkkejä juoksi tiellä, joukossa jo nuoriakin. Kivitasku päivysti tienvarren louhikon huipulla.

Metsänreunassa varoitteli pensaskerttu ja metsässä lauleli vielä lehtokerttu. Laulajat olivat muuten vähentyneet selvästi alkukesästä, äänessä oli oikeastaan vain tuo kerttu, jokunen rastas ja uusintapesintää alkava keltasirkku. Metsikössä oli joka kevät ollut räkättikolonia, nyt senkin pesät olivat tyhjentyneet – eivät tällä kertaa hävittäminäni vaan poikasten tultua lentokykyisiksi. Tavallisesti tämä räkättiporukka vaihtoi paikkaa muutaman sata metriä sisemmäs metsään ja pesi siellä uudestaan tähän aikaan. Niin nytkin, uusia pesiä oli rakennettu korkealle koivujen oksanhaaroihin. Noihin kesäpesiin oli paljon vaikeampi kiivetä kuin kevätpesiin jotka olivat tavallisesti kuusissa tai kuusennäreissä.

Rastaat näyttivät joka vuosi mustikkasadon alkamisajan, niiden ulosteläikät alkoivat muuttua sinisiksi tähän aikaan. Äiti oli himomarjastaja ja näistä päivistä lähtien vietti metsässä päivittäin monta tuntia tuoden satoa kotiin pari ämpärillistä kerrallaan jotka sitten perattiin ja joko säilöttiin itselle tai myytiin kerääjälle joka kävi autolla niitä noutamassa.

***